Lauantaina kokeilin 1,5 kilometrin vetoja normaalin tunnin lenkin yhteydessä. Hyvältä ne tuntuivat, vaikka en ollut ihan varma vauhdista. Katselemissani ultraohjelmissa tuollaiset vedot on tarkoitus vetää puolimaratonin vauhdilla, mutta minulla ei ole siitä kuin pieni aavistus, joka sekin on varmaan vähän liian optimistinen. No, sellaista 4:20-4:30 min/km minä nuo vedin, jolloin 1,5 kilometriä taittuu vielä selvästi alle seitsemän minuutin. Viimeinen oli vähän hitaampi veto, koska sai puskea vastatuuleen. Sykkeiden perusteella tuo ainakin on ihan hyvä vauhti tuon tasoisiin vetoihin. Sen kun vielä näkisi, että puolikkaan kisan saisi joskus juostua alle 1.35, jonka tuo vauhti tuottaisi.
Viikon mielenkiintoisin treeni oli lyhyydestään huolimatta perjantain hölkkä uusilla Vivobarefooteilla. Ihan tuossa naapurin poluilla niillä menin varovasti siten, että juoksin aina 5 minuuttia ja kävelin yhden. Muutenkin tuttu lyhyt askel painottui selvästi päkiälle, ja varsinkin ylämäissä juokseminen tuntui tosi hyvältä. Oli myös mahtavaa tuntea kaikki juuret, oksat ja pienetkin kivet jaloissaan. Tästähän saattaa innostua enemmänkin! Onneksi ehdin juuri ja juuri ostamaan paljasjalkakengät ja testaamaankin niitä ennen kuin luin Christopher McDougallin menestyskirjan Syntynyt juoksemaan (Born to Run), ettei sen voimakkaasti paljasjalkajuoksua kannattava ja normaalit juoksukengät tuomitseva näkemys ehtinyt vaikuttaa ensimmäiseen kokemukseeni. Mutta jälkensä kirja varmasti jätti, sillä sen verran nopeasti se tuli ahmittua heti oman kokeilun perään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti