Postaus Jobin hengessä

Flunssa kärki oli tänään tylsynyt sen verran, että uskalsin käydä kokeilemassa puolen tunnin hölkkäilyä rouvan kanssa. Hän kun oli vielä saanut pukilta sykemittarin lahjaksi, niin pitihän minun lähteä opastamaan sen käytössä. Hengityksen kanssa ei ollut mitään ongelmia, joten ensimmäinen huoleni keuhkoihin asti päässeestä pöpöstä oli ilmeisen turha. Toisen huolen kohdalla sitten tulikin jobinpostia heti kättelyssä. Vasempaan polveen sattui edelleen. Pelkkä lepo ei siis ollut auttanut.

Vaivahan alkoi taannoin Joensuun Night Runin lopputunneilla melko äkillisesti. Olen silti taipuvainen tulkitsemaan sen juoksijan polveksi, koska hyvin samanlainen vaiva minulla on ollut aiemminkin samassa jalassa. Silloin fysioterapautti havaitsi ulkoreiteni ja lonkkani olevan todella kireät ja jumissa. Sain silloin luvan juosta kivun rajoissa, mutta kyllä korvaavat treenit edistivät paranemista selvästi tehokkaammin. Avainasemassa olivat kuitenkin päivittäiset venyttelyt ja lihasharjoitukset. Niihin aion turvautua nytkin ilman uusia diagnooseja. Mikäli homma ei kuukauden päästä näytä paremmalta, täytyy turvautua ammattiapuun. Enkä nyt tarkoita vain kallonkutistajaa...

Korvaavaa liikuntasuunnitelmaa olen pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa ihan varmuuden vuoksi. Pk-treeniä pystyy onneksi tekemään muillakin tavoin. Näin runsaslumisena talvena hiihto on itsestään selvä vaihtoehto. Siinä häiritsee ainoastaan pieni välineurheilun maku. Onneksi minulla ei ole mitään vauhtitavoitteita, vaan haluan liikkua vain määrätyn ajan tietyllä sykealueella. Lenkit saisivat olla mielellään vähintään parituntisia, mutta ihan joka päivä sellaiseen ei ole mahdollisuutta. Pitopohjien rinnalle olen harkinnut vakavasti eräsuksia, joilla saisin mennä aivan omia polkujani. Niiden kanssa saattaisi sykekin pysyä kurissa paremmin kuin tuolla ajetuilla laduilla.

Hiihdon lisäksi uinti kuulunee ohjelmaan. Lisäksi voisin kokeilla hankikävelyä. Kuntosalikortinkin voisin hommata, niin pääsisin salitreenin lisäksi polkemaan kuntopyörällä ja veivaamaan crosstrainerilla. Eli kyllähän noita vaihtoehtoja löytyy, kun vain nyt flunssan jäljiltä saan itsensä vauhtiin.

Mitä tämä kaikki sitten merkitsee ensi vuoden kisasuunnitelmien osalta? Toivottavasti ei paljonkaan. Viime talvenakaan en saanut varsinaista juoksukautta käyntiin kuin vasta helmikuun lopussa, joten ihan toivoton tilanne ei ole. Toisaalta nyt olisi kiva päästä tahkoamaan normaaleja pk-juoksuviikkoja, jotta voisi edes harkita sitä Oxroadultraa. No, aika näyttää. Nyt yritän nauttia varsinaisista talvilajeista.