maanantai 7. heinäkuuta 2014

Liikuntaa lääkkeeksi

Olen muutaman päivän kesälomareissulla rouvani kotiseudulla Kainuussa. Olosuhteiden pakosta (kissat vs. koirat) yövymme ja vietämme aikaa kaupungissa, emmekä läheisellä mökillä. Tänään kävin lenkillä Kajaanin keskustan ympäristössä, mikä herätti minussa voimakkaita muistoja. Seitsemän vuotta sitten nimittäin asuimme täällä. Silloin myös aloitin juoksuharrastuksen. Ja sehän alkoi aivan nollasta, parissakin mielessä.

Silloin Kajaani tuntui juoksumielessä todella isolta kaupungilta. Hommahan alkoi parin minuutin juoksupätkillä kävelyn lomassa. Eipä siinä kovin kauas ehtinyt, vaan pyörin ihan kodin ympäristössä. Lopulta jaksoin juosta tunnin verran, jolloin naapurikaupunginosatkin tulivat tutuiksi. Sitten kotikaupunki taas vaihtui, mutta näköjään tietyt paikat jättivät vahvat muistijäljet. Keuhkonpalojen yskiminen liian kovan vauhdin takia, ensimmäinen yli kymmenen minuutin juoksupätkä, ensimmäinen tunnin lenkki.

Vahvin muisto liittyy kuitenkin niihin aikoihin vallinneisiin mielentiloihin. Toisaalta oli hienoa, koska suunnittelimme ja valmistelimme tulevia häitämme. Niitä asioita en muista käsitelleeni lenkeilläni kovinkaan paljon. Lenkeillä päässä pyörivät ja hakivat perspektiiviä ikävämmät asiat. Olimme muuttaneet Kajaaniin, koska minulle vastavalmistuneena piti olla varma työpaikka täällä. Eipä ollut. Eräs toinenkin potentiaalinen työ kaatui ikävän yhteensattuman takia. Mieli oli kovin matalana.

Olin aloittanut sauvakävelyn jo opiskeluaikana Jyväskylässä, mutta jokin sai minut ostamaan juoksulenkkarit Kajaanin Prismasta. Sitten etsin aloittelijan juoksuohjelman ja aloitin sen. Aluksi se oli hirveää, turha asiaa on kaunistella. Tilanne muuttui onneksi yllättävän pian. Liian kovat tehot tekivät juoksupätkistä edelleen pientä kärsimystä, mutta jokin mielialassani oli alkanut muuttua. Pystyin käsittelemään pettymyksiä ja näkemään itseni muunakin kuin työttömänä maisterina. Tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta.

Liikunta, erityisesti juoksu toimi hyvänä lääkkeenä. Jatkossa se tuli olemaan vielä tuotakin tärkeämpi täsmälääke, sillä Joensuussa tilanne taisi olla vieläkin heikompi, samoista syistä tosin. Sitä saatan muistella tarkemmin joskus toiste, jos tulee käytyä Joensuun lenkkimaisemissa.

2 kommenttia:

  1. Kajaani ja Kainuu on tuttua seutua myös itselle. Mummola Paltamossa, missä lapsuuden kesät vietettiin. Serkkuja Kontiomäellä ja Kajaanissa. Kylläpä tulivat tutuksi ne seudut silloin ja itselläkin monesti veri vetää sinne suuntaan juoksemaan.
    Hienoa kuulla, miten juoksu-ura on alkanut ja miten se on antanut voimia vaikeina aikoina. Niinhän se menee, että juoksu hoitaa niin kroppaa kuin päätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa seutuahan tämä on. Täytyy joskus yrittää ehtiä Vuokattiinkin juoksemaan. Oikeassa olet, juoksun avulla saa pidettyä kropan ja pään balanssin kunnossa.

      Poista