Kiihtyvien lenkkien kryptiset merkinnät viittaavat Marius Bakkenin maratonohjelman sykealueisiin E1-E5. Vauhtikestävyystreenin kannalta noissa kahdessa merkittävin alue on E3, jossa pyöritään aerobisen kynnyksen tuntumassa mutta enimmäkseen yläpuolella. Yllättävän mukavalta tuntui juosta noilla sykkeillä ja vauhdeilla pitkästä aikaa. Jos ja kun yritän ensi vuonna heivata maratonajastani reilusti pois, otan varmasti Bakkenin 3:30-ohjelman käyttööni.
Perjantaina lönköttelin reilun 25 kilometrin pitkiksen, joka sisälsi muutaman kilometrin Radiomäen urheilukentällä. Varmasti ratajuoksuun olisi pitänyt totutella paljon enemmän, mutta parempi se on edes tässä vaiheessa käydä siellä kokeilemassa muutaman kerran. Mitään muuta ihmeellistä en siellä huomannut kuin sen, että onpas tasaisella alustalla helppo pitää yllä haluttua sykettä ja vauhtia. Näitä Lahden mäkiä taapertaessa tuo meinaa ihan unohtua. Jotta tämän pienen tehoviikon teema toteutui entistä paremmin, vedin Ratikalla myös muutaman vähän vauhdikkaamman kilometrin. Bakkenin asteikolla kokeilin painella vain E2-tasolla eli syke oli edelleen alle aerobisen kynnyksen, mutta selvästi yli 140 kuitenkin. Varsin vaivatta pääsin kilometriajoissa lähelle viittä minuuttia, mikä lämmitti mieltäni suuresti.
Vähitellen olen alkanut yrittää saada henkistä pakettia kasaan kisaa varten, kun tärkeimmät ja kovimmat treeniviikot ovat jo takana. Välillä tuntuu, että olen treenannut hyvin ja paljon, mutta välillä tulee mieleen, että olisi pitänyt tehdä sitä ja sitä. No, enää ei ole tehtävissä muuta kuin selvittää itsensä terveenä lähtöviivalle mahdollisimman hyvässä vireessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti