Viimeistelyt Joensuuhun

Lauantaina se kisa sitten olisi. Viimeisen viikon ohjelmassa ja toiminnassa noudattelen maratonvalmistautumisissa tutuiksi tulleita ja hyviksi havaittuja linjoja. Ohjelmassa on pari rentoa mutta reipasta lenkkiä, joilla haen lähinnä hyvää fiilistä juoksuun. Tankkauksessa painotan lähes normaalia syömistä muutamilla välipaloilla tukevoitettuna. Runsas normi- ja kuplaveden juominen tietysti kuuluu asiaan. Maitohappobakteerikuurin otan myös, jotta ongelmien mahdollisuus pienisi entisestään.

Viime viikolla juoksin neljällä lenkillä yhteensä 45 kilometriä. Parilla lenkillä tuli juostua vähän normaalia reippaampaa vauhtia, mutta niilläkin lämmittelin ensin aiotun kisavauhdin tuntumassa, ettei tule mitään revähdyksiä tai vastaavia. Lauantaina köpöttelin 18 kilometrin semipitkiksen tässä kodin ympäristössä. Terassi toimi huoltopisteenä, sillä kokeilin vasta viime viikolla varmistunutta järjestäjän tarjoamaa urheilujuomaa. Hyvin tuntui tuokin uppoavan. Uskon, että suurimmat vatsaongelmani tulevat esiin vasta kovemmilla tehoilla, kuten maratoneilla on nähty.

Lauantain semipitkiksellä huomasin, että syke oli vähän koholla alusta lähtien. Näin on onneksi ollut aiemminkin keventelyvaiheessa sekä itselläni että muilla, joten en sen kummemmin huolestunut. Keventelyn ja nousukunnon piikkiin laitan myös sen, että yli 6 minuutin kilometrivauhti tuntui aika pahalta ja siitä oli rentous kaukana. Menin suosiolla vähän kovempaa, jolloin kaikki tuntui paremmalta, mutta syke pysyi vielä ihan mukavasta 140 tuntumassa. Eipä noilla sykkeillä enää tässä vaiheessa niin väliä ollutkaan, mutta vauhdin osalta heräsi ajatuksia. Jos nimittäin kisassa tuntuu, että rento vauhti on suunniteltua kovempaa, niin sillä se on sitten mentävä, koska puristamalla juokseminen ei liene järkevää. Lepuutellaan jalkoja sitten vaikka vähän useammilla kävelypätkillä.

Varustepuoli on vielä vähän mietinnän alla. Otan mukaan Nike Lunarglidet ja Sauconyn ProGrid Guidet ja päätän sitten siellä, kummilla lähden matkaan. Sauconyt ovat vähän tilavammat, joten ne voisin säästää vaihtokengiksi, jos ja kun jalat turpoavat yön mittaan. Kompressiosukat voisivat olla turvallisin valinta, vaikka en ole ikinä kärsinyt pohjekrampeista (kop, kop...). Hallissa pitäisi olla yli 17 astetta lämmintä, joten hihaton paita ja lyhyet trikoot lienevät valintani. Päähän laitan putkihuivin, jotta hiki ei valuisi silmille.Vaseliini ja ihoteippi nyt ovat mukana lyhyemmilläkin matkoilla.

Järjestäjän tarjoamat eväät ovat varsin monipuoliset, mutta lisäksi raahaan Joensuuhun ainakin Dexalin urheilujuomaa, geelejä, kofeiinipitoista suklaata, suolatabletteja, puuropusseja ja Vihreitä kuulia. Kuulostaa itse asiassa aika hauskalta lähteä hölkkäilemään ja syömään herkkuja. On tosin vaikea sanoa, mikä maistuu aamuyöllä, mutta kokeilun varaa on ainakin.

Mukaani lähtevät vaimoni ja vanhempani. Isän tehtävänä on lähinnä ajella asuntoautoa ja äidin pitää seuraa vaimolleni, joka pääasiassa vastaa huollostani. En tosin ole ollenkaan varma, mitä kaikkea huoltajien pitää tehdä. Otan mielelläni vastaan vinkkejä heille välitettäväksi. Ainakin tankkaussuunnitelmani toteutumista he voisivat tarkkailla, jotta saan tarpeeksi nestettä ja energiaa siinäkin vaiheessa, kun ajatukseni ei enää ole aivan kirkkaimmillaan. Lisäksi he saavat lätkiä minua turpaan, jos yritän keskeyttää ilman jotain oikeasti pahaa loukkaantumista tms.

Entä fiilikseni tässä vaiheessa? Vähän jännittää ja olo on kuin flunssa olisi iskemässä. Aivan tavalliset kisaa edeltävät tuntemukset siis. Viime aikoina on ollut niin paljon mietittävää arkisissa asioissa, ettei kisajännitys ole vielä päässyt aivan ahdistuksen asteelle. Toivottavasti se ei tämän kummemmaksi muutukaan, vaan pääsen rennolla mielellä viivalle. Sen jälkeen alkaakin täysin uusi seikkailu.