Viikko 1/2013 – Lumi(kengät) ja havumetsä

Luminen havumetsä ja hikinen mies tarpomassa siellä. Siinäpä varsin suomalainen näky. Tai no, alla olevan videon perusteella myös norjalaiset tuntevat tuollaisen maiseman omakseen. Nyt kyse ei kuitenkaan ole joulukuusenhakureissusta tai eksymisestä lähimetsään, vaan lumikenkäilystä. Tilaamani lumikengät nimittäin saapuivat keskiviikkona, ja koin niiden kanssa heti jotain hienoa.


(Kannattaa muuten tsekata tuon levyn muitakin biisejä, mikäli haluaa kuulla ehkä kaikkien aikojen kovimpia black metal -laulusuorituksia.)

Joulukuun aikana huomasin, että en oikein pysty juoksemaan polvivaivan takia enkä toisaalta osaa hiihtää riittävän hiljaa ja hosumatta, jotta pysyisin peruskuntosykkeissä. Ratkaisuksi keksin lumikengät, joilla pääsee helposti liikenteeseen melkein kotipihasta ja joilla saa peruskuntotreeniä. Pienen googlailun ja kyselyiden jälkeen päädyin tilaamaan Ahti Huvila Oy:ltä Tubbs Wilderness 30'' -lumikengät. Olin aiemmin kokeillut vain halpoja markettivälineitä, mutta nämä tuntuivat heti ensihetkestä alkaen aivan erilaisilta. Tubbsit olivat kevyet ja kantoivat hyvin. Niiden siteet olivat helppokäyttöiset ja kaikki toimi.

Myy tarkastaa uudet lumikengät.

Jo ensimmäinen testilenkki ihan kotimme naapurissa, Männistönrinteen ympäristössä, antoi tunteen, että nyt löytyi mukava tapa liikkua. Parempaa oli kuitenkin edessä, kun suuntasin Salpausselän metsiin. Nyt ei todellakaan kuljettu millään valmiilla reiteillä, vaan sain mennä omia polkujani. Luonto tuli lähelle, ja tunne vapaudesta oli vahvasti läsnä. Lumi, puut, pensaat, eläinten jäljet. Kaikkeen kiinnitti paljon enemmän huomiota kuin esimerkiksi hiihtäessä. Viikonloppuna pääsin kokeilemaan kenkiä vielä Kainuun korpimaisemissa, kun kävimme vaimon vanhempien "mökillä" Etelä-Kajaanissa. Siellä luonto otti miehen vielä tiukempaan syleilyyn, koska jo 50 metrin päässä pihasta tunne oli sama kuin olisi ollut umpimetsässä. Alueella liikkuu myös susia ja ilveksiä sekä karhuja, joita yritin olla herättelemättä. Jossain vaiheessa täytyy tehdä pidempi vaellus noilla seuduilla.

Treenimielessäkin hankinta oli onnistunut. Syke pysyy sopivissa lukemissa, mutta sen saa myös varsin korkealle, jos tarpoo reippaasti ylämäkiä. Etureidet ja lonkankoukistajat saavat selvästi rasitusta, ja voisin väittää niihin tarttuneen voimaa ensiaskelista lähtien. Täytyy hankkia vielä eräsauvat, niin saan samalla treeniä myös voimattomalle ylävartalolleni. Villasäärystimet eivät aivan riittäneet pitämään irtolunta pois nilkoista ja kenkien sisältä, joten tilasin Varustelekasta kunnon armeijatasoiset säärystimet. Niitä ehdin vasta sovittaa, mutta hyviltä peleiltä vaikuttivat.

Vuoden ensimmäinen viikko oli siis todella onnistunut treenimielessä ja muutenkin. Sunnuntaina aloitettu antibioottikuuri tuntui tepsivän hyvin, ja pääsin ihan tosissani treenin makuun. Kuutena päivänä tuli tehtyä jotain, ja aikaa kului 6,5 tuntia. Ihan mukavasti kaiken lorvailun jälkeen. Varsin helposti luulisin saavani nostettua määrän seitsemään viikkotuntiin ja ylikin tässä kevään aikana.

 

Vielä kun pääsisi juoksemaan, niin kaikki olisi mallillaan. Lumikenkäilyn myötä vain vahvistui ajatus, että juoksua pitäisi siirtää maastoon mahdollisimman paljon. Sitä varten on jo uudet kengätkin tilauksessa. Saa nähdä, mihin suuntaan tämä juoksu- ja kuntoiluharrastus tästä vielä ampaisee.