Kuutisen tuntia sitä korvaavaa liikuntaa lopulta kertyi, koska torstai ja perjantai menivät Helsingin reissun takia ilman treenejä. Varsinkin hiihto maistui tällä viikolla, vaikka pakkaskeleillä pitopohjat eivät luistakaan mihinkään. Mutta ei sen niin väliä. Tuleepa kovempia treenejä, koska yksikään metri ei tule ilmaiseksi. Alan vähitellen myös oppia, miten pystyn hiihtämään riittävän matalilla sykkeillä.
Juoksun kaipaamisen lisäksi viikon varsinainen haikea hetki oli viimeinen lähtö työpaikalta. Vajaan viiden vuoden rupeama Dagmarissa vaihtuu huomenna toisiin hommiin. Se tietää myös päivittäistä matkustelua Helsinkiin, mikä asettaa tiukempia aikarajoja harrastuksille. Treenien kannalta se voi olla jopa hyvä, koska näin joudun miettimään tarkemmin kunkin treenin tarkoituksen ja aikataulun. Nyt kuitenkin täytyy ottaa muutama seuraava viikko tarkasti, koska uudessa työpaikassa aloittaminen on sen verran stressaava kokemus, että elimistö saattaa reagoida siihen jotenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti