Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikas 2.8.2014

Bakkenin treeniohjelmassa juostaan puolimaraton neljä viikkoa ennen maratonia. Silloin sen perusteella voi Bakkenin mukaan tehdä suoran päätelmän maratonin tavoitevauhdista. Neljä viikkoa ennen Tampereen maratonia oli tarjolla Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikas, joka oli helppo valita ohjelmaani. Sinne ei ole Lahdesta kovin pitkä matka, ja samalla pääsisimme rouvan kanssa poikkeamaan jälleen kerran Iittalan naivistinäyttelyssä.

Kisan startti oli klo 15.00, joten aamulla sai nukkua pitkään, matkan tehdä rennosti ja taidepläjäyksestäkin ehti nauttia rauhassa. Sää oli edelleen helteinen, vaikka lämpöasteita oli edellispäiviä vähemmän. Helppoa ei tulisi olemaan, mutta ennätystavoitteestani en luopunut missään vaiheessa. Toukokuussa 2013 olin juossut 1.37 ja rapiat, mutta nyt oli tarkoitus päästä alle 1.35, mieluummin alle 1.33. Niiden mukaan olin katsellut vaadittavat kilometriajat, ja alusta asti oli tarkoitus pitää reipasta vauhtia.

Ennen lähtöä naivistia nauratti.

Paukusta lähdettiin matkaan, ja nopeasti löytyi samaa vauhtia kulkeva kaveri, joka oli nimenä tuttu eräästä Facebook-ryhmästä. Hän tosin oli kokonaisella maratonilla, eli kyse oli paljon minua kovemmasta kaverista. Siinä sitä sitten paukuttelimme kilometrejä 4:20:n tuntumaan. Sykkeeni pysyi jokseenkin hanskassa noin kymppiin asti, kun ottaa huomioon lämpötilan vaikutuksen. Sen jälkeen jälkeen menin jo aika kovalla teholla, mutta annoin mennä ja luotin jaksavani loppuun saakka.

Puolivälin jälkeen alkoi tulla selkiä vastaan, mikä kertoi kuuman kelin ja kovan aloituksen vaikeasta yhdistelmästä. Vaikka siellä omia juoksuja juostaankin, niin tottahan tuollaisesta saa lisävoimia. Aiemmin mainitsemani kaverin kanssa totesimme noin 15 kilometrin kohdalla, että juomapisteitä on liian harvassa, sillä molemmilla oli vilunväristyksiä ja iho kananlihalla. Pian tämän jälkeen huomasin jatkavani yksin, koska noin lähellä puolikkaan maalia voi painaa pienessä nestehukassakin. Yritin jatkaa alle 4:30:n kilometrejä, mikä onnistui yhtä kilometriä lukuun ottamatta.

Lopussa voimani alkoivat olla aika vähissä, eikä minusta ollut vastaamaan parin aiemmin ohittamani juoksijan loppukireihin. Tiesin kuitenkin pääseväni alle 1.33, mikäli mitään kramppia ei ilmene. Viimeinen kilometri tuntui todella pitkältä, varsinkin kun se oli loivaa ylämäkeä. Lopulta koitti käännös stadionille ja lyhyt loppusuora. Oma kelloni pysähtyi aikaan 1.32:40, mutta nettoaika oli vielä kolme sekuntia nopeampi. Garmin keräsi tällaista dataa.

Nylkyn yllättävän pitkä askel.

Maalissa oli pakko ottaa muutamia mukillisia vettä ja mehua, mutta sitten pitikin jo kiiruhtaa kotiin, koska mukava yllätysvieras oli tulossa kylään. Tuloslistasta ehdin vilkaista, että puolikkaalla oli kaiken kaikkiaan vain 19 minua nopeampaa menijää, vaikka matkaan lähti yli 300. Tuo kertoo kelin kovuudesta paljon. Eipä se tainnut olla ennätyskeli kuin meille, joiden aiempi ennätys oli "huono".

Niin, mitä se Bakken sitten ennustaa maratonvauhdiksi tuolla? 3.23:08 se väittää. Kelpaisi kyllä! Mutta jos ajatellaan, että helle vei vaikka 1,5 minuuttia ajasta, lupaisi pessimistinen Bakken jo alle 3.20. No, nämä on näitä.