Ensi viikon lauantain minun on tarkoitus juosta maraton Tampereella. Edellisestä sileän maratonistani on kulunut pari vuotta, joiden aikana olen opettanut ruholleni sekä kestävyyttä että nopeutta. Ilman suuria ongelmia ennätyksen luulisi parantuvan reilusti. Jopa puolen tunnin aikaparannus on mahdollinen. Nyt vain pitäisi hoitaa viimeistely onnistuneesti...
Mitä sitä turhia jaarittelemaan. Tämän viikon osalta viimeistely on mennyt täysin pilalle. Sunnuntaina juoksin Bakkenin ohjelman mukaisen vähän yli kahden tunnin lenkin. Maanantai ja tiistai oli tarkoitus ottaa rennosti ja loppuviikosta vetää Bakkenin 3.15-ohjelman kolme lenkkiä, joista yksi olisi vielä peräti parituntinen. Tiistaina se sitten iski. Iltapäivällä oli kuumeinen olo, ja horkkaisen junamatkan jälkeen kuumemittari kertoi tunteen olleen oikea.
Kuumeen ja lihaskipujen lisäksi ei ollut mitään flunssaan viittaavia oireita. Jaloissa oli minulle tyypillisiä näppylöitä, jotka olivat ehkä vähän normaalia enemmän tulehtuneita. Ajattelin sen johtuvan siitä, että jokin pieni hengitysteiden tulehdus vaikuttaa muuallekin kehoon. Parin päivän kuumeilun jälkeen päätin mennä lääkäriin, vaikka sairaslomaan olisi riittänyt pelkkä puhelu terveydenhoitajalle. Onneksi menin! Lääkäri vilkaisi näppylöitä ja totesi kuumeen syyn olevan siellä. Kuulemma märkärupea. Loppuviikoksi hän määräsi saikkua ja vuodelepoa. Kymmenen päivän antibioottikuuri tuli tietysti kaupan päälle.
En ole ihan varma tuosta diagnoosista, sillä vastaavia näppylöitä minulla on ollut jaloissa ties kuinka pitkään. Erityisesti täysikuun aikaan ne ovat aina villiintyneet. Googlaamalla löydetyt kuvat eivät vastaa kovin hyvin tilannettani, mutta mistä sitä ikinä tietää. Joka tapauksessa oikean reiden alueella on nyt mojova ihotulehdus, joka varmasti on tämän kuumeen taustalla. Lääkäri käski palata asiaan myöhemmin, jotta voidaan tutkia, onko minulla joitain altistustekijöitä tuolle paremmin lastentautina tunnetulle märkäruvelle.
Lääkäri piti ensi viikon maratonia ihan mahdollisena juosta, sillä tulehdus kyllä menee ohi antibiootilla. Tällä viikolla ei saisi kuitenkaan rehkiä, ettei tulehdus leviä esim. munuaisiin. Se niistä loppuviikon lenkeistä, joilla oli tarkoitus muun muassa varmistaa maratonvauhti. Ensi viikolle Bakkenilla olisi yksi lyhyt maratonvauhtinen vetotreeni ja yksi puolen tunnin hölkkä. Täytyy miettiä, menenkö niillä vai säädänkö maanantaille vähän pidemmän maratonvauhdin kokeilun.
Ennätystavoitteesta en luovu vieläkään, mutta kai tätä voisi luonnehtia pieneksi takaiskuksi. Puolen tunnin parannus ei välttämättä enää onnistu, koska antibioottikuuri yksinään tekee olon usein väsyneeksi ja oudoksi. Ehkä 3.30:n alitus on realismia edelleen. Tärkeintä on, että menin lääkäriin, ja saan itseni baanalle ilman turhia riskejä. Maratoneja kuitenkin järjestetään harva se viikko, ja aion hinata ennätykseni tulevina vuosina ihan eri lukemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti