Hupijuoksijan katse kääntyy jo kohti helmikuuta

Legendaarinen Spartathlon juostiin viime viikonloppuna Kreikassa. Sen innoittamana eksyin pitkästä aikaa kaikkien aikojen parhaan ultrajuoksijan Yiannis Kourosin kotisivuille. Aiemmilta vierailuiltani muistin jotain sen suuntaista, että Kourosin mielestä ultria ovat vasta vähintään sata mailia pitkät tai 24 tuntia kestävät kisat. Tuon olen jossain määrin valmis allekirjoittamaan. Tällä kertaa silmiini osui miehen vielä astetta tylympi toteamus, ettei ultrajuoksusta kannattaisi pahemmin puhella tai kirjoitella, jollei ole juossut vähintään 240 kilometriä 24 tunnin kisassa tai 380 kilometriä 48 tunnin kisassa. Voihan tuossakin olla perää, mutta aion silti jatkaa näitä juttujani. Alistun sitten vaikka suosiolla Kourosin määrittelemäksi hupijuoksijaksi (fun-runner). Eihän yli 300 kilsaa vuorokaudessa juossut mies voi olla väärässä, eihän?

Nyt kun aloitin valmistautumiseni kohti helmikuun vuorokaudenjuoksua, tuli mieleeni verrata tilannetta vuoden takaiseen valmistautumiseeni. Lähtökohdissa on paljon samaa. Silloin juoksin Nuuksion polkumaratonin 31.8., kun tänä vuonna juoksin Tampereen maratonin 30.8. Viime vuoden kesällä tuli taisteltua takareisivamman kanssa ja lopulta hävittyä taistelu. Tänä kesänä polvivaiva hankaloitti treenaamista, mutta pienellä himmailulla ja kuntoutuksella se taisi mennä ohi. Vuoden 2013 tammikuusta elokuun loppuun olin juossut vähän yli 1 700 km. Tänä vuonna samana aika mittariin kertyi rapiat 2 300 km. Eli himmailusta huolimatta takana on enemmän kilometrejä, mutta terveystilanne on suhteellisen hyvä, ainakin fyysisesti. :)

Vaikka treenin jatkuvuus on tärkeää ja pitkässä juoksussa (pun intended) jopa keskeistä, pidän tässä yhteydessä tärkeänä katsoa varsinaista valmistautumisjaksoa johti E24-kisaa. Katson sen alkaneen viime vuonna syyskuun alusta, kun aloitin vähän pakotettunakin juoksutauon ja samalla korvaavan treenin ja armottoman keskivartalon vahvistamisen. Oheiseen kuvioon kokosin viikoittaiset juoksukilometrini vuoden 2013 syyskuun alusta aina helmikuun lopun kisaan asti.

Viikkokilometrit syyskuu 2013 - E24 2014

Syyskuun tauko ja sen jälkeinen varovainen aloitus näkyvät tuosta varsin hyvin. Harjoittelun nousujohteisuus on helppo havaita, kuten myös kevyemmät lepoviikot. Tuolloin puhuin maltillisesta progressiosta, mutta ei tuo näytä aina kovin maltillista olleen. Joka tapauksessa pysyin ehjänä noilla määrillä ja sain juostua ennätysviikkoja alkuvuonna. Rinnalla pidin koko ajan lihaskuntotreeniä, joka painottui vahvasti keskivartaloon. Tuolla välillä juoksukilometrejä kertyi yhteensä noin 1 700.

Tänä vuonna pääsen valmistautumaan paljon paremmassa tilanteessa, koska mitään juoksun estävää vammaa ei ole. Syyskuun otin silti kevyesti, koska halusin varmistaa, että juoksijan polvi on oikeasti parantunut. Juoksukilometrejä tuli vain 200, mutta siinäkin on reilusti enemmän kuin vuosi sitten syyskuussa. Samalla aloitin vähän aiempaa määrätietoisemman voimatreenin. Uutena virikkeenä on juoksukoulu, josta olen jo nyt saanut hyviä vinkkejä tekniikkaan. Vaikka vinkit tulevat pikajuoksun puolelta, uskon osaavani suodattaa niistä soveltuvat osat harjoitteluuni.

Lokakuussa ajattelin alkaa pistää enemmän kilometrejä koneeseen, toki nousujohteisesti ja kehoani kuunnellen. Verrokkimääriä löytynee tuolta viime vuoden marras-joulukuulta. Juoksen lenkkini edelleen kellon mukaan, koska minua kiinnostaa eniten se, kuinka kauan ja millä sykkeellä etenen. Kilometrejä seuraan sitten enemmän jälkikäteen. Nyt on sitä paitsi sellainen tilanne, että vauhtini on kasvanut viime vuodesta myös nylkytystehoilla. Seurauksena on kilometrimäärien kasvu, vaikka juoksuun käytetty aika pysyisi samana.