Parina viime viikkona olen juossut enemmän lääkärin luona kuin treenimielessä. Tulehduksen aiheuttamia akuutteja oireita on hoidettu kuntoon antibioottikuureilla ja jopa pirtulla, ulkoisesti tosin. Nyt on päällä kuuri, joka lääkärin mukaan tappaa talossa ja puutarhassa. Siltä se myös tuntuu. Kai se nyt vain on toimittava näin, jotta päästään paranemisen jälkeen selvittämään syitä tälle kaikelle.
Lääkäriltä tuli ohje ottaa kevyesti jonkin aikaa. Eipä tässä paljon muutakaan kohta enää voi, koska yleiskuntoni tuntuu laskevan kuin lehmän häntä. Eilen olin hölmö ja rikoin ohjetta menemällä juoksukoulun viimeiseen tapaamiseen. Perushölkässä syke oli reilusti koholla, mistä olisi pitänyt vetää johtopäätökset. Jostain syystä maksimi irtosi kohtuullisesti. Pahalta se kuitenkin tuntui, ja tuntuu edelleen.
Kaiken tämän perusteella oli lopulta helppo ymmärtää, että tavoitteellisesta treenistä kohti helmikuun vuorokaudenjuoksua ei tule mitään. Toipuminen ja syiden selvittely eivät ainakaan helpottuisi sillä, että henkinen paine treenata nousujohteisesti olisi jatkuvasti läsnä. Osallistumistani en ole peruuttanut vielä, mutta eiköhän sekin ole edessä. En osaa nähdä itseäni höntsäilemässä tuollaisessa kisassa puolikuntoisena. Varmaan pelkän kokemuksen hakeminenkin olisi hyvä opetella, mutta nyt ei ole sen paikka. Ei nyt, kun olin henkisesti valmistautunut treenaamaan itseni 200 kilometrin rikkomiseen.
Nyt kun faktat on todettu tylysti, niin voi etsiä positiivisiakin puolia. Toipuminen ja jatkotutkimukset hoituvat varmasti mukavammin, kun otan kevyesti. Ja kun siltä tuntuu, voin palata harjoitteluun ilman paineita vaadittavista kilometri- tai tuntimääristä. Samalla alkuvuoden järjestelyt näyttävät vähän selkeämmiltä töiden ja harrastusten yhdistämisen osalta. Olen nimittäin melko varmasti jäämässä vuodeksi työvapaalle tammi-helmikuussa, koska minulle tarjottiin erästä sijaisuutta. Siinä houkuttaa moni sisällöllinen ja taloudellinen asia, mutta myös kymmenen kilometrin työmatka suuntaansa. Enää tarvitsee päättää, juoksenko, pyöräilenkö vai hiihdänkö matkat! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti