maanantai 17. marraskuuta 2014

Hei hei mitä kuuluu - follikuliitti ja valojänistesti

Joku ehtikin jo kysellä, mitä juoksurintamalleni kuuluu. Hyvää kuuluu. Tai ainakin parempaa kuin kuukausi sitten. Vaivat ovat tältä erää ohi, ja treenailen taas jonkin verran. Juoksumäärissä ei vielä ole kehumista, mutta suunta on selvä.

Mikä minua sitten vaivasi? Ihotautilääkäri totesi, että kyseessä on karvatuppitulehdus eli follikuliitti (ei sentään kullifoliitti...). Sen lähes varma aiheuttaja on stafylokokki, joka kuuluu ihmisen normaaliin bakteerikantaan. Minun kohdallani lievästi atooppisen ihon, runsaan hikoilun ja liikuntavaatteiden hankauksen muodostama epäpyhä kolminaisuus saa bakteerin tulehduttamaan karvatuppeja säännöllisesti. Ja kun elimistöni pistää yleensä pienistäkin oireista käyntiin aika kovat puolustustoimenpiteet, vetää tämä minut säännöllisesti vähän veteläksi. Lääkärin viesti oli pääosin lohduttava. Paikallisilla antibioottivoiteilla voi hoitaa oireita, jolloin homman pitäisi pysyä hallinnassa. Ainoastaan pahasti tulehtuneiden kohtien aiheuttamien kuumeoireiden takia täytyy sitten tarvittaessa jättää treenit pois. Muilta taas olen saanut vihjeitä esimerkiksi omega-3:n ihon terveyttä parantavista vaikutuksista. Kokeillaan ja katsellaan.

Muutaman hankalan viikon jälkeen olen nyt saanut kasaan sellaisia 65 juoksukilometrin viikkoja. Lisäksi olen viihtynyt aika hyvin kuntosalilla sekä voimaillen että notkeillen. Pahimmassa vaiheessa luulin kuntoni kadonneen ihan täysin, koska hengästyin töissä kävellessäni portaita työhuoneeseeni kahdeksannessa kerroksessa. Nyt treenikin tuntuu fyysisesti normaalilta. Eilisellä, muutaman viikon tauon jälkeisellä pitkiksellä alkoi tuntua pääkopassakin normaalilta. Homma tuntui hyvältä, ja olisin voinut jatkaa helposti.

Jonkinlainen todiste nykykunnostani tuli viime maanantaina, kun kävin Vierumäellä valojänistestissä. Olin ostanut testin tarjoushintaan jo syyskuun alussa, ja se piti tehdä marraskuun aikana. Päivän kuntoahan sillä mitataan, joten vähän heikommallakin treenillä sinne kannatti mennä katsomaan tilanne. Koko testiasetelma oli hauska nähdä, vaikka itse testissähän ei ole ainakaan lopussa mitään hauskaa. Sain paukutettua mittariin maksimisykkeeksi 189, kunnes tuli noutaja. Alla vähän muita speksejä:






Laktaatteja tuossa ei mitattu, joten maksimi onkin ainoa varma tulos sykeosastolla. Kynnyssykkeet tosin ovat käytännössä samat, kuin olen tuntemusteni perusteella aina tulkinnut. Myös juoksemieni maratonien ja puolimaratonien keskisykkeet tukevat niitä, samoin vauhdit. Rasvaprosentti oli mukava yllätys, sillä keväällä tehdyn mittauksen perusteella se oli 17. Toki nyt mitattiin pihdeillä, ja painoakin on kuutisen kiloa vähemmän. Rasvaprosentin ja maksimityön perässä oleva numero 4 kertoo siitä, että ikäluokkani tuloksissa sijoitun viisiportaisen asteikon toiseksi parhaaseen luokkaan. Parhaaseen viitosryhmään kuulunevat sitten oikeat urheilijat.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti