En ole todellakaan juossut aina. Muistan hyvin, kuinka joskus ajatuskin vapaaehtoisesta juoksemisesta tuntui mahdottomalta. Lapsena kyllä tykkäsin pelailla pallopelejä, pyöräillä, luistella ja hiihtää, mutta juoksemista en edes muista kokeilleeni. Kaikki nuokin liikunnalliset harrastukset jäivät viimeistään lukioiässä.
Yliopistovuosina Jyväskylässä innostuin käymään kuntosalilla, mutta se ei loppujen lopuksi tuntunut omalta jutulta. Oli tarve päästä ulos liikkumaan. Silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa ostimme sitten kerran halvat sauvakävelysetit molemmille. Jälkikäteen ajatellen se oli jonkinlainen lähtölaukaus tielle, joka on johtanut parin maratonin kautta suunnitelmiin ultrajuoksusta. Aloin käydä säännöllisesti sauvakävelemässä ja lopulta huomasin, että se ei enää ylämäissäkään tuntunut tarpeeksi raskaalta. Seuraava etappi oli ottaa juoksua mukaan ohjelmaan.
Elettiin toukokuuta 2007, kun otin Kunto Plus -lehden nettisivuilta aloittelijoiden ohjelman 12 viikoksi. Alussa en jaksanut juosta kuin 10 minuuttia, mutta sitä enempää ei onnekseni vaadittukaan. Kun olin kahlannut kaikki viikot läpi ilman yhtäkään myönnytystä ohjelman suhteen, jaksoin juosta helposti luvatut 10 kilometriä. Siitä harrastus sitten jatkui maltillisena ilman ohjelmia tai tavoitteita. Hankin ensimmäisen sykemittarini samana vuonna ja sain siitä lisää intoa. Silti mielessäni eivät olleet kilpailut eikä ainakaan maratonin juokseminen.
Vuonna 2010 sitten eksyin Juoksufoorumi.fi-sivustolle, joka myös Seppolana tunnetaan. Se avarsi tietoisuuttani juoksemisesta ja kaikesta siihen liittyvästä valtavasti. Innostuin lisäämään kilometrimääriä, ja pitkän lenkin käsite tuli tutuksi niin teoriassa kuin käytännössäkin. Hankin uuden, gps:llä varustetun sykemittarin, sillä halusin tietää lenkkieni pituudet ja vauhdit paremmin kuin kartasta summittaisesti mittaamalla. Mutta vieläkään en himoinnut numerolappua rintaani. Muistan jopa sanoneeni eräälle juoksua harrastavalle työkaverilleni, etten usko lähteväni kovin pian viivalle, sillä minulle riitti kilpailla harjoitusjuoksuissa itseäni vastaan. Kovinpa vähän tiesin tuossa vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti