Se olisi sitten revanssin paikka. Edellinen maratonyritys meni pieleen, mutta nähdäkseni syyt eivät löydy suoraan peilistä, vaan olosuhteet olivat yksinkertaisesti tällä kertaa minua vastaan. Toki kovassa lämmössä juoksemiseen olisi voinut jotenkin valmistautua paremmin. Olisin voinut ottaa suolatabletteja, aloittaa hiljempaa, juoda vähemmän heti imeytymisongelman aavistettuani jne. Mutta jossittelu on turhaa. Seuraavalla kerralla ollaan näissäkin asioissa viisaampia.
Päällimmäisenä mielessäni on kuitenkin se, että olen elämäni kunnossa. Se nyt ei välttämättä tarkoita kovin paljon, sillä viime vuosi oli vasta ensimmäinen tavoitteellisen harjoittelun vuoteni. Joka tapauksessa olen paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, jolloin juoksin ensimmäisen maratonini juuri Forssassa aikaan 3.52. Reitti tosin oli muutaman sata metriä vajaa, mutta tavoitteenani ollut neljä tunnin alitus olisi tapahtunut, vaikka reitti olisi ollut kilometrin ylipitkä. Ainakin kymmenen minuuttia paremmassa kunnossa minun pitäisi olla, miksei enemmänkin. Täytyy vain lähteä matkaan yhtä nöyränä kuin viime vuonna ensimmäisellä kerralla, niin lopussa pitäisi odottaa kiitos.
Viime vuonna viimeisten viikkojen treeni piti improvisoida, koska olin viikon kuumeessa kuukausi ennen kisaa. Tänä vuonna on myös improvisoinnin paikka, sillä epäonnistuneen maratonin jälkeisestä treenistä minulla ei ole kokemusta. Takana on kuitenkin keventelyt ja herkistelyt kisaan, jolloin väsymys saatiin pois elimistöstä. Toisaalta kisavauhtinen 30 km ei ole sekään aivan kevyt suoritus, joten heti perään en ole uskaltanut tehdä kovia treenejä. Luulisin kuitenkin, että pari kovempivauhtista vetoa ja yhden pidemmän lenkin tässä ehdin tehdä ennen seuraavaa kevennystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti