Epäonnistumiseni oli keskeytys Uusi Lahti -maratonilla, vaikka kaiken piti olla kunnossa. Alkuvuoden treenit olivat sujuneet hyvin ja ilman pahempia sairasteluja tai vammoja. Treenivauhdit ja -sykkeet olivat kasvaneet edellisestä vuodesta. Keventely, viimeistelyharjoitukset ja tankkaus olivat onnistuneet. Kisapaikka oli parin kilometrin päässä kotoa, mikä vähensi stressiä käytännön järjestelyistä. Kun seisoin Lahden hiihtostadionilla ja odottelin lähtölaukausta vähän ennen kello yhtätoista, olin luottavainen, että ennätys tulee lähes hellekelistä huolimatta. 3.40 oli tähtäimessä, pöljän päivän tullen jopa 3.30.
Pari ensimmäistä kilometria olivat alamäkivoittoisia, joten en säikähtänyt 5:00 min/km -vauhtiani, sillä syke pysyi hyvän matkaa alle 160. Siitä sitten jatkoin vähän hitaammin ja ylämäkiosuuksilla himmaillen. Mehumainen Teho Sport -juoma upposi ja geeliä otin suunnitelman mukaan. Kympin väliaika oli 50:39 ja olo erinomainen.
Toinen varttimaratonin mittainen kierros lähti käyntiin samoin ajatuksin ja tuntemuksin kuin ensimmäinenkin. 14 kilometrin kohdalla otin toisen geelin ja vettä päälle. Seuraavallakin pisteellä hörppäsin vielä vain vettä, koska vatsassa tuntui vähän hassulta. Tunne ei mennyt ohi, joten arvelin nesteiden jäävän imeytymättä. Tätä varten mukanani oli karkeaa merisuolaa, jonka olin lukenut auttavan tällaiseen. Pienen hetken se auttoikin yleiseen olotilaan, mutta imeytyminen ei alkanut toimia. Puolimatkan väliajaksi kuuluttaja ilmoitti 1.46, jolloin vielä ajattelin voivani juosta 3.40 vähän hidastamallakin.
Kolmas kierros sitten osoitti, ettei hommasta tule enää mitään. Vatsa alkoi kramppailla ja aiemmin alkaneet vilunväristykset pahenivat. Mitään ei pystynyt juomaankaan, joten peli oli selvä. 25 kilometrin kohdilla heitin henkisesti pyyhkeen jo kehään ja päätin enää hölkkäillä kannustusjoukkoni luo.
Keskeyttämään joutuminen oli raskas päätös, sillä tunne käski kyllä jatkamaan. Sen verran ajatukseni kuitenkin toimi, että ymmärsin keskeytämisen mahdollistavan uuden yrityksen Forssassa kolmen viikon kuluttua. Sinne kun olin ilmoittautunut myös ihan vain sen takia, että hinta oli vain kympin kaikille viime vuonna alimittaisen maratonin juosseille. Hoksasin, että vajaa 30 kilometrin maratonvauhtinen pitkis sallisi palautua viimeistelytreenikuntoon ja täyteen iskuun Forssaan. Ties vaikka se jopa hyppäyttäisi kuntoa vielä asteen paremmaksi! Tuo oivallus helpotti päätöstä ja vähensi pettymystä huomattavasti.
Nyt, päivä epäonnistumisen jälkeen, uusi päämäärä on kirkkaana mielessäni. Jalat ovat vain vähän väsyneet, joten huomenna menen taas lenkille. Forssassa juoksin ensimmäisen maratonini viime vuonna. Siellä on nopea reitti, hyvä kannustus ja minulle sopiva lähtöaika. Moni asia voi vielä mennä pieleen senkin suhteen, mutta siellä aion ainakin juosta maaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti