Forssan jälkeen pidin taukoa juoksusta aina juhannusaattoon asti, vaikka jalat tuntuivatkin palautuneilta jo aiemmin. Muutenkaan ei tuntunut väsymystä kuin pari päivää, ja sekin taisi olla enemmän henkisellä puolella. Aattona ja juhannuspäivänä kävin vain kokeilemassa lyhyet vitosen köpöttelyt, jotta saisin varmuuden palautumisestani.
Sunnuntaina sitten kokeilin juosta kymmenisen kilometriä rauhallisesti. Vauhti oli noin 5:40 min/km, mutta syke pysyi käytännössä koko ajan alle 130. En muistanut, että olisin ikinä taivaltanut tuota vauhtia noin matalalla sykkeellä, ja juoksupäiväkirjahan tuon muistikuvan varmensi. Tuo on mielestäni signaali elimistön palautumisesta ja muutenkin hyvästä kunnosta, vaikka kisoissa ei olekaan onnistanut. Ja paras merkki on tietysti se, että tuo lenkki tuntui tosi hyvältä!
Tällä kesäkuun viimeisellä viikolla aion päästä taas takaisin normaalirytmiin juoksemalla sen tavanomaisen 60-65 kilometriä. Hyvin homma lähti käyntiin, sillä kokeilin paristakin eri ultraohjelmasta löytämääni harjoitusta, jossa keskellä 10-15 kilsan lenkkiä juostaan muutama kilsa maravauhtia tai sitten 1-1,5 kilsan vetoja puolimaratonin vauhdilla. Kokeilussani juoksin reilut 13 kilsaa ja ripottelin joukkoon kolme kilometrin vetoa noin 4:40-vauhdilla. Hyvältä tuntui, kun lönkötteli rauhallisesti noin kuuden minuutin vauhdilla muun ajan ja vedoissa sitten rennosti kovaa. Varmasti tulee tehtyä noita harjoituksia säännöllisesti.
Ensi viikolla loman alkaessa aloitan kilometrien lisäämisen ultraharjoittelun tasolle. Toki ajattelin tälläkin viikolla jo juosta vähän hiljempaa kuin maratonohjelmissa. Lisäksi aion juosta jollain tavalla kuormittavan treenin myös lauantaina ennen sunnuntain pitkistä. Eiköhän noilla toimenpiteillä saa jo vähän tuntumaa tulevaan. Samalla yritän miettiä jonkinlaista suunnitelmaa viikkokilometreistä ja määräviikkojen sekaan ripoteltavista kisoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti