Viikko 41/2012 – Ehjä viikko

Tulihan sieltä lopulta ehjä treeniviikko maratonin ja sairastelun jälkeen. Viidellä harjoituksella kertyi mukavasti 80 kilometriä. Alkuviikosta vielä toppuuttelin vähän ja tein parin lyhyen raapaisun lisäksi vain semipitkän lenkin. Loppuviikolla kokeilin semipitkää ja pitkää lenkkiä peräkkäisinä päivinä, mikä tuntui ihan hyvältä idealta jälkikäteenkin.

Alkuviikon kohokohta oli keskiviikon kevyt vauhtileikittely ennen saunaa. Laitoin Merrellit jalkaan, sillä ajattelin niiden sopivan hyvin vesisateeseen. Ne kun kevyinä ja toppaamattomina eivät kerää itseensä juurikaan vettä. Ja kylläpäs niillä olikin kevyt mennä! Olin varmaan erikoinen näky, kun painoin Kärpäsenmäkeä ylös hymy huulillani pyöräilijöitä ohitellen. Tällä lenkillä varmistui yksi tavoite ensi vuodelle. Aion juosta puolimaratonin minimalistikengillä, todennäköisesti juuri noilla Bare Accesseilla.

Perjantain semipitkis oli myös hyvin onnistunut lenkki. Onnistuin pitämään vauhdin riittävän hitaana, mikä yksinkertaistaen tarkoittaa yli 6 min/km. Keskivauhtiin tosin vaikuttivat parit kävelypätkät ylämäissä, joita Lahdessa on käytännössä mahdoton välttää. Keskisykkeen onnistuin pitämään alle 130 osittain myös kävelypätkien ansiosta. Tosin koko lenkin huippusyke tuli myös kävelyosuudella, mikä kertoo omaa kieltään Sääskenkadun jyrkkyydestä. Reittivalinta oli kuitenkin kokonaisuudessaan onnistunut, ja taidan jatkossa ottaa Ruoriniemen kierroksen mukaan lähes jokaiselle lenkille.

Lauantain pitkis oli paljon perjantaita raskaampi kokemus, vaikka kävelinkin suunnitellusti vähintään kolmen kilometrin välein. Mukanani oli pari geeliä ja rusinoita, joilla koitin vähän simuloida säännöllistä tankkausta ja syömistä, jotka tulevat tutuiksi Joensuussa. Niille olin ajatellut tärkeän roolin myös palautumisessa, sillä halusin päästä mahdollisimman hyvävoimaisena illan gaalaan juhlistamaan 30-vuotiasta Lahden Bach-kuoroa. Matka kuitenkin alkoi painaa 20 kilsan jälkeen, ja oloa voisi kuvata parhaiten sanalla ällötys. En kuitenkaan antanut periksi vaan taistelin suunnitellut 30 kilsaa. Voimat onneksi palautuivat aika hyvin runsaalla syömisellä ja juomisella, mutta olin loppuillan normaalia väsyneempi.

80 kilometrin viikko tuli kyllä hyvään paikkaan, sillä Joensuuhun on enää vajaat viisi viikkoa aikaa. En ole syksyllä pystynyt juoksemaan ihan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta pari kunnon viikkoa saattavat auttaa vielä asiaa. Ainakin henkiselle puolelle on tärkeää saada vielä ainakin yksi satasen viikko ennen kisaa. Ajatukset ja henkinen valmistautuminen ovat sentään olleet ihan hyvällä tolalla, sillä olen saanut sisäistettyä itselleni, että on ihan normaalia lähteä kiertämään 12 yötunniksi 325 metrin rataa. Joku kokeneempi voisi kertoa, onko tuo oikeasti merkki henkisestä valmiudesta vai hulluudesta.