Viikko 42/2012 – Uskoa ylipitkästä lenkistä

Tämän viikon teema oli selvä. Tarkoitukseni oli tehdä elämäni ensimmäinen selvästi ylipitkä lenkki, jolla saisin testata kisamaista juomista ja vähän syömistäkin. Säännöllinen kävely juoksun tai hölkkäilyn lomassa kuului myös suunnitelmiin. Alkuviikon treeneillä oli tarkoitus kerätä kasaan noin 60 km, jotta en pääsisi pistelemään päälenkkiä aivan tuoreilla jaloilla ja tunnelmilla . Se onnistuikin mainiosti parin kevyemmän ja parin pidemmän lenkin turvin. Ennen kaikkea hienoa oli se, että jokaisen lenkin tuntemukset olivat selvästi plussa puolella.

Ylipitkän lenkin päiväksi valikoitui lauantai, koska sunnuntaiksi oli jo sovittuna kvartettimme treenit. Päivävalinta osui nappiin myös sään suhteen, sillä lämpötila oli mukavasti vähän alle kymmenen astetta, eikä sade haitannut koko päivänä. Reitin olin suunnitellut etukäteen niin, että pääsen kotiterassin tankkauspisteen kautta noin kolmen kilometrin välein.

Ilokseni sain alkumatkalle juoksuseuraa hyvästä kaveristani, joka on lähinnä pyöräilymiehiä mutta halusi tulla kokeilemaan kierroksen tai pari tuollaista hidasta juoksuvauhtia. Lopulta Toni viihtyi mukanani viisi kierrosta eli noin 17 km! Saatoin siis aiheuttaa pienen juoksukärpäsen pureman. Kun Toni lähti kotiinsa hoivaamaan jumiutuneita jalkojaan, minä jatkoin taivallustani. Aluksi vauhti ja syke meinasivat nousta vähän liikaa mutta asettuivat lopulta taas ihan mukavalle tasolle. 30 kilsan kohdilla pidin vähän pitemmän tankkaus- ja tyhjennystauon, mutta paluu baanalle onnistui hyvin ilman sen kummempaa ahdistusta. Lopulta matkaa kertyi noin 40 km. Tarkka matka on vähän epäselvä, koska Garmin ja SportTracks näyttivät kovin erilaisia lukuja.

Pari selvää johtopäätöstä tästä harjoituksesta voi tehdä. Juoma upposi hyvin ja pieni syöminenkään ei tuntunut aiheuttavan mitään ongelmia mahassa, joten urheilujuoma ja pieni purtava taitavat olla minulle geelejä parempi vaihtoehto näissä hitaammissa vauhdeissa. Lisäksi vanha sanonta "Ei matka tapa, vaan vauhti" tuntuu pätevän varsin hyvin tässäkin hommassa. Pienen kangistumisen lisäksi en huomannut juuri mitään oireita jaloissa. Maratonilla etureiteni ovat aina olleet kovilla ja sitä seuraavana päivänä niiden kipu on ollut aika paha. Nyt ei seurannut mitään sellaista. Oikeastaan olisin ollut valmis lenkille jo tänään sunnuntaina, mutta parempi se on levätä yksi päivä, jotta seuraavalla viikolla taas jaksaa takoa kilometrejä koneeseen. Kyllä tämä ylipitkä lenkki antoi sitä kaivattua uskoa.