Taannoin ilmoittauduin Bodominjärven Ultraintervalliin ja toissa viikolla tajusin, ettei siihen olekaan enää kauan. En ole onnistunut keräämään kovin kummoisia viikkokilometrejä koko keväänä, joten pintaan iski pieni pelko ja halu perua koko homma. Ajattelin kuitenkin antaa itselleni mahdollisuuden ja testata tuollaista konseptia ennen lopullista ratkaisua. Logiikkani meni niin, että jos jaksan tässä kuukausi ennen kisaa heittää viikonlopun aikana muutaman 13 kilometrin lenkin helpohkosti, jaksan parin lisätreeniviikon jälkeen hoitaa koko setin. Idea tarkentui sellaiseksi, että juoksen lauantaina kolme lenkkiä klo 10, 13 ja 16 alkaen ja sunnuntaina vielä kaksi klo 10 ja 13 alkaen. Nyt nuo ovat takana, ja on aika tehdä ratkaisuja.
Turha sitä on peitellä. Treenit menivät hämmästyttävän hyvin. Missään vaiheessa ei tullut mitään ongelmia eikä yllättäviä vaivoja. Jalkoihin kertyi tietysti pientä väsymystä ja jumia, mutta esimerkiksi polvet tai penikat eivät kipuilleet ollenkaan. Suurin ongelma oli saada juoksu rullaamaan uuden lenkin alussa, sillä vähän yli 1,5 tunnin tauon aikana jalat ehtivät jumittua aika ikävästi. Jumitus kyllä menee ohi jo muutaman minuutin jälkeen, mikä pitää vain muistaa itse kisassa, vaikka kävely olisi kuinka kankeaa tauon lopussa. Sunnuntaiaamuna olo tuntui varsin kankealta yöunien jälkeen, mutta nopeasti se juoksutuntuma löytyi myös tänään. Tästä pääsee ensimmäisen setin dataan käsiksi, ja selailemalla muutkin kierrokset löytyvät sieltä.
Treenilenkiksi valitsin Pikku-Veskun kiertämisen. Meiltä on sinne noin 3,5 km, joten joka setissä sai hölkötellä mennen tullen Kivistönmäen yli ja kiertää Karirannassa kuusi kierrosta. Karirantaa puolsivat tasaisuus ja hiekka-alusta sekä se, että siellä tulee samalla harjoitettua päätä kestämään yksitoikkoista kierrosta. Vetotreenejä olen siellä jonkin verran tehnyt, mutta tuntui se sopivan myös hitaaseen lönköttelyyn.
Tällä kokemuksella lähden ehdottomasti Bodomille, tosin ihan vain treenimielessä. Jos siellä pystyn etenemään sen 103 km vuorokaudessa vaikka käyttämällä 1,5 tuntia jokaiseen 13 kilsan kierrokseen, niin siitä on hyvä ponnistaa Vierumäelle. Siellä voin sitten yrittää kerätä lisää kilometrejä ihan vain vaikka kävelemällä ne väliajat, jotka Bodomilla levätään seuraavan kierroksen starttia odotellessa. Kuulostaa suunnitelmalta.
Lopuksi on pakko todeta, että on tämä minun juoksuhommani vähän edennyt parissa vuodessa. Keväällä 2011 valmistauduin ensimmäiselle maratonilleni Forssaan. Silloin juoksin parhaimmillani 47 km viikossa. Nyt tuli tuo melkein 67 km kahdessa päivässä ilman sen kummempia tuntemuksia. Huomenna pidän kyllä lepopäivän ja autoilen Vierumäelle tsekkaamaan siellä käytettävän 3,8 kilsan reitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti