Jaksaa nylkyttää (vk 2/2014)

Vuoden ensimmäisellä viikolla paransin viikkokilometriennätystäni parikymmentä kilsaa. Se saattoi olla vähän turhan suuri kertalisäys, mutta tässä vaiheessa on taottava, jotta usko tavoitteeseen pysyy elossa. Tälle viikolle oli tavoitteena myös noin 130 km. Alkuviikko piti ottaa suhteellisen kevyesti, ja panostaa viikonlopun ryppääseen.

Maanantaina tein kevyen salitreenin, jonka loppuverkaksi en malttanut olla juoksematta vähän. Tiistain lihastasapainokartoituksen jälkeen juoksin muutaman Pikku-Veskun kierroksen jälkeen kotiin. Keskiviikkona tuntui siltä, että piti saada kokeilla vähän kovempaakin vauhtia, joten vetelin pk-hölkkäilyn perään vartin verran niin sanottua maratonvauhtia. Torstaina lepäilin hieronnan ja syvävenyttelyn merkeissä ja latasin akkuja viikonloppua varten. Erityisesti vasen takareisi oli kovin kireä, mutta se pehmeni kunnon käsittelyllä ja pitkillä pumppaavilla venytyksillä.

Olin suunnitellut ryppään paljon kovemmaksi kuin edellisenä viikonloppuna. Perjantaina ja lauantaiaamuna piti hakea löysät pois, jotta lauantai-illan oikea pitkis jo vähän rassaisi. Sunnuntaille olin suunnitellut vielä 25 kilometrin finaalin, joka saisi mielellään tuntua ihan kunnolla. Osittain rypäs onnistui. Kilometrejä kertyi lähes sata, kuten pitikin. Kokonaisrasituksen kasaaminen sen sijaan ei onnistunut. Lauantai-iltana painoi vähän lenkin puolivälissä, mutta sitten löytyi ihan uusi tuntuma koko hommaan. Sunnuntain huipennus oli hämmästyttävän helppoa menoa. Jaloissa ei painanut, syke oli matalalla, ja nostin jopa vauhtia loppua kohti. Kaipa tähän voi silti olla tyytyväinen. Jaksan nylkyttää!

Jotkut ovat ihmetelleet, miksi olen juossut niin paljon matolla. Perusteluita on parikin. Ensinnäkin, liityimme rouvan kanssa kuntokeskuksen jäseniksi, joten silloin siellä kannattaa myös käydä. Rouvalleni, kuten havaintojeni perusteella naisille yleisemminkin, on tärkeää, että salille mennessä on joku kaverina. Yksinään ei tulisi välttämättä lähdettyä. No, minä lupasin liittymisvaiheessa olla tuo mukaanlähtevä kaveri.

Toinen syy liittyy tulevaan kisaani. Se juostaan sisällä ilmastoidussa ja lämpimässä ilmassa. Vaikka lämpötila kisapaikalla onkin alle 20 astetta, on se minulle haaste. Imeytymisongelmien riski on merkittävä. Siksi totuttelen juoksemaan sisällä ja hörppimään kisaan suunnittelemaani urheilujuomaa, jotta ruho tottuisi olosuhteisiin. Mattojuoksun vastapainoksi juoksen käytännössä kaikki ulkolenkkini Pikku-Vesijärveä kiertäen. Siellä tulee runsaasti kaarrejuoksua, koska pitempi kierroskin on vain noin kilometrin mittainen. Uutuutena olen ottanut mukaan pelkän vesiurkujen lammen kiertämisen (kuvan alaosassa). Parinsadan metrin kierros on jatkuvaa kaarretta, joten lonkat kyllä saavat tuntumaa, kun kiertää sitä muutaman kilometrin kerrallaan.