Laula kuin mies, juokse kuin mies

Olen harrastanut laulua vuoden 2009 syksystä lähtien, jolloin liityin rouvani perässä espoolaiseen nuorten aikuisten kuoroon. Minulla on välillä vähän armoton asenne, että heti pitää osata kaikki, joten kävin alusta asti laulutunneilla. Tie johti parin muun kuoron ja kvartettilaulun myötä siihen, että kaksi vuotta sitten pyrin ja pääsin Lahden konservatorion aikuisosastolle opiskelemaan laulua. Viime syksynä olin tullut siihen pisteeseen, että laulunopettajani Risto Saarman totesi: "Pasi, laula kuin mies!" Aika masentavaa, tai ehkä ei sittenkään.

Risto oli itsekin kuullut vastaavan kommentin joskus nuoruudessaan. Minulle hän esitti sen humoristisella, liioitellun syvällä oopperaäänellä, josta asian ydin jo paljastui. Olin päässyt tietyn polun päähän ja osasin laulaa suhteellisen monimutkaisiakin kappaleita ja harjoituksia. Seuraava taso olisi saada ääneeni syvyyttä. Se oli tarkoitus saada auki munaskuista asti ja sen lisäksi ikään kuin tarraamaan kiinni matkalla. Toisin sanoen, piti päästä pois poikamaisesta lauleskelusta kohti miehekästä laulamista.

Aluksi tuntumaa haettiin huumorin keinoin. Piti uskaltaa heittäytyä pelleilemään äänellään ja saada tuntumaa oopperasoundiin. Sitä kautta sain pienen idun mieleeni, miltä pitää tuntua, kun ääni istuu syvällä. Koko lukuvuoden ajan asiaa on käyty läpi ääniharjoituksissa, ja vähitellen alan saada sitä automatisoitua. Lauluihin asti se ei ole vielä kovin usein eksynyt, mutta sitä kohti pyrin jatkuvasti. Ehkä jo ensi talvena nousen uudelle tasolle.

Olen miettinyt samaa asiaa juoksun kannalta. Sitä olen harrastanut vuoden 2007 keväästä asti, jolloin aloitin aivan nollasta. Vähitellen on tapahtunut edistystä, mutta usein sekin on tullut harppauksin, kun ensin on hinkannut pitkään samalla tasolla. Tietysti harrastelijatasolla kehitystä tapahtuisi, kun vain kävisi ulkoilemassa säännöllisesti, mutta harppauksia minulla on tullut vain epämukavuusalueiden kautta. Liekö se sitten sitä juoksemista kuin mies, että käy välillä epämukavuusalueella.

Juoksussa epämukavuusalueeni oli pitkään vauhtikestävyyden harjoittelu. Kun sitä ei ollut tehnyt, se tuntui vaikealta ja ahdistavalta. Totuttelun jälkeen se on alkanut sujua, ja olen alkanut pitää siitä. Minulle oli tärkeää löytää Marius Bakkenin harjoitusohjelma, josta nappasin ohjelmaani mielenkiintoisia ja vaihtelevia vauhtiharjoituksia. Niiden ansiosta olen saanut vk-harjoitusteni vauhteja nostettua puolivahingossa. Samalla vauhtiskaalani on kasvanut, mikä on pelkästään hyvä asia.

Ultrajuoksijalle, ainakin minun tasollani, on kuitenkin tärkeintä kehittää peruskuntoa ja tietysti peruskuntovauhtia. Erityisesti vuorokaudenjuoksussa edetään niin matalalla teholla, että olen kokenut tärkeäksi hinkata paljon mahdollisimman matalalla sykkeellä. Vauhtia en hirveästi ajattele noissa harjoituksissa, mutta viime talvena se oli usein noin 6 min/km, kuten on itse asiassa ollut jo pitkään.

Nyt kun olen taas päässyt treenaamisen makuun, samojen sykkeiden vauhdistani on pudonnut noin 30 s/km. Osittain kiitän siitä jälleen aloittamaani vauhtikestävyysharjoittelua, mutta pääsyyllisenä pidän 24 tunnin kisaa ja sitä edeltänyttä yli 500 juoksukilometrin tammikuuta. Niissä kyse oli todellisesta poistumisesta mukavuusalueelta, heittäytymisestä tuntemattomaan. Näköjään se kannatti. Täytyy toki todeta, että vauhdin kasvamiseen vaikuttaa varmasti myös pudonnut painoni sekä parantunut lihaskuntoni. Kevyempää ukkoa on helpompi liikutella, varsinkin kun on enemmän voimaa oikeissa paikoissa ja liikkuvuus kunnossa.

Tuntuu vähän hassulta kirjoitella muka asiantuntevasti näistä laulu- ja ultrajuoksujutuista. Ultrajuoksu on harvojen harrastama laji, mutta eivät nuoret mieslaulajatkaan kovin yleisiä ole. Ja nuoriksi miehiksi luetaan siis alle 60-vuotiaat, kuten kaikki kuoroihmiset tietävät. Kun kerron harrastavani tavoitteellisesti sekä laulua että ultria, porukka ajattelee heti, että olen hyvä. Eipä se ihan niin mene. Tällaisissa marginaalilajeissa vain pääsevät esille vähän keskinkertaisemmatkin tapaukset. Varsinkin jos tyrkyttää juttujaan blogissa :)