Paluu arkeen, tai ainakin melkein. Pientä vaivaa oli vielä alkuviikosta, mutta maanantain lepopäivä teki hyvää. Viikolle kertyi lopulta vain kolme juoksukertaa, mutta molemmat avainharjoitukset sain tehtyä. Vauhtikestävyyslenkillä kolkuttelin anakynnyksen rajoja ja pitkiksellä taas jaksoin yli kaksi tuntia kevyellä fiiliksellä. Tämä kaikki siis edelleen jalkaa tunnustellen. Vaikka alkuviikon pk-lenkillä kaikki toimikin hyvin, päätin silti tehdä viikon muut pk:t pyörällä, ettei penikka ärsyyntyisi uudestaan.
Lopulta olen tyytyväinen viikkoon, sillä sain kunnon treenin taas käyntiin. Kullervo-maratoniin on vielä viisi viikkoa aikaa, joten näillä näkymin sieltä voi lähteä hakemaan ihan hyvää välitulosta. Kun vain saisi viikkoon mahtumaan pari vauhtikestävyystreeniä, niin saattaisi maravauhtikin nousta hieman. No, siihen on suunnitelmat kyllä olemassa, mutta niistä ja vauhtini problematiikasta taidan kirjoitella erikseen.
Juoksutreenien lisäksi paluu arkeen tapahtui myös siviilipuolella, sillä kuorotreenit alkoivat taas. Lisäksi lauluopintoni käynnistyvät alkavalla viikolla, joten nyt normiviikon kolmelle illalle on jotain aikataulutettua menoa. Jossain vaiheessa syyskuuta alkavat lisäksi oopperatreenit kohti kevättä. Juoksemisen kannalta tämä saattaa tehdä hyvääkin, sillä treenejä joutuu aikatauluttamaan tarkemmin, mikä voi tuoda tullessaan paremmin mietittyjä ja tehokkaampia harjoituksia. Näin ainakin toivon.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti