Muuten viikko menikin ihan normaalin treenin merkeissä. Alustava ajatus oli juosta viikonloppuna parin pitkiksen rypäs, mutta perjantaille osunut Inquisitionin keikka sekoitti suunnitelman. Kun ajelee autolla Helsinkiin, seisoo kolme tuntia Nosturissa ilman juomista ja ajaa aamuyöllä takaisin Lahteen, niin olo on kuin turpaan olisi saanut. Lauantain pitkis siis sai jäädä, ja ajelinkin pari tuntia pyörällä. Tulipahan samalla testattua lukkopolkimia ihan tositoimissa. Hyvin tuntuivat toimivan, ja tein selvästi jotain oikein, koska vähän uudet lihasryhmät kokivat rasitusta.
Sunnuntaina oli tarkoitus juosta 30 kilsan pitkis, jonka viimeinen vitonen olisi maratonvauhtia. Kalevan kisojen auringonpaiste ei tehnyt hyvää, mutta lähdin kuitenkin taivaltamaan optimistisesti Squeezyn geeliputelli mukanani. Alusta asti meno oli vähän raskasta, ja tein myös perusmokan ja otin liian isoja annoksia geeliä. Suunnitellusta viidestä annoksesta tulikin vain kolme, ja varsinkin ensimmäinen setti taisi olla aivan liian iso, koska maha teki pientä tenää. En siis tee sen suurempia tulkintoja Squeezyn sopivuudesta mahalleni, mutta ensi kerralla kokeilen kyllä annospusseja. Lenkin loppupuoli tuntui aika hankalalta sekin, mutta maravauhtinen osuus lähti yllättävän kevyesti. Tosin puolivälissä vitosta alkoi oikeassa takareidessä tuntua jotain lähestyvään kramppiin viittaavaa, joten päätin jättää koko homman 28 kilsaan.
Kaiken kaikkiaan juoksua kertyi 65 km ja siihen päälle 44 km pyöräilyä, joten kyllä tässä taas päästiin treenin makuun. Seuraavalle viikolle sitten vähän lisää kilometrejä, niin kaikki näyttää taas entistä paremmalta. Jalkakaan ei suuremmin enää vaivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti