Edellisessä bloggauksessani olin varovaisen toiveikas, koska uusi antibiootti oli toiminut hyvin iho-ongelmiini. Optimismini oli ennenaikaista, koska parin päivän päästä olin taas kuumeessa. Tällä kertaa ei ollut iho-oireita, mutta tuntemusteni perusteella olin aivan varma, että samasta lähteestä tässä taas ammennetaan. Menin tietysti lääkäriin, joka onneksi kiinnostui asiastani. Toisen, perusteellisemman käynnin jälkeen sain lähetteen monipuolisiin tutkimuksiin. Otettiin keuhkokuvia, verta, virtsaa ja sydänfilmi. Tällaista olin toivonutkin.
Tänään lääkäri soitti tuloksista. Kaikki arvot olivat normaalit paitsi reumafaktori. Se oli 252, kun normaalisti pitäisi olla alle 15. Diagnoosiin se ei yksinään riitä, mutta sain lähetteen reumalääkärille. Katsotaan, milloin pääsen sinne ja mitä sitten selviää. Turha tässä on etukäteen murehtia, sillä väärä positiivinen tulos on tuossa täysin mahdollinen. Mutta toisaalta tietyt käsien oireet voisivat viitata samaan sairauteen... Totesin kyllä rouvalleni tänään lenkin jälkeen, että onhan se nyt ihan perseestä, jos mulla tässä jokin ihmeen reuma on. Että sellaista.
Ei tämä ainakaan kannusta tekemään pitemmän tähtäimen kisasuunnitelmia, joten jatkan treenailuja ihan peruskuntotason noston kannalta. Lauantaina ollut liikuntalääketieteen Terveyskunnon mittaaminen -kurssi antoi hyviä eväitä miettiä lihaskunnon kehittämistä. Jalkoihin aion hankkia maksimivoimaa kestovoiman lisäksi. Lisäksi minun tarvitsee punnertaa ja vetää leukoja, jotta olen edes terveyskuntomittareilla hyvällä tasolla.
