Vähän jo mietin tämän koko blogin lopettamista, mutta taidanpa nyt kuitenkin raapustella jotain. Nimenvaihdoskin voisi olla paikallaan, sillä pitkänmatkanjuoksijaksi en juokse tällä hetkellä tarpeeksi pitkään. Mutta mennään nyt perinteisillä linjoilla ja toivotaan, että matkat taas pitenevät.
Terveysrintamalla ei ole tapahtunut mitään uutta. Tai no, kesäkuun selvisin ilman kuumeiluja, mikä oli aika hyvä pätkä kevään ongelmien jälkeen. Nyt heinäkuun alkuun sitten iski taas vähän huonompi vaihe, mutta kuumetta ei noussut. Iho meni huonoon kuntoon, särkyjä oli joka paikassa ja Ibumaxia kului. Onneksi tarkempia tutkimuksia ei tarvitse enää odottaa kauan, sillä heinä-elokuun vaihteessa menen labroihin ja reumapolille. Kunpa kuume pysyisi poissa siihen asti, ettei tarvitsisi olla pois töiden hektisistä kuvioista.
Kesäkuun hyvä pätkä johti kuitenkin siihen, että päätin aloittaa maratonohjelman. En tosin ole ilmoittautunut millekään maratonille vielä, mutta vähän määrätietoisempi harjoittelu alkoi kiinnostaa kaikista ongelmista huolimatta. Valitsin Bakkenin alle kolmen tunnin ohjelman ja ajoitin sen aloituksen niin, että siihen kuuluva testipuolimaraton osuu Uusi Lahti -juoksuun. Enhän minä missään lähellekään kolmen tunnin maratonkunnossa ole, mutta Bakkenin määrittelemät vauhdit eri syketasoille osuvat aika lähelle omiani, joten otan haasteen vastaan. Ainakin ohjelman vauhdikkaat harjoitukset sopivat minulle ja pitävät vaihtelevuudellaan mieleni virkeänä. Ehkä se on pääasia tässä tilanteessa.
