Aika ajoin joku vanha juoksututtuni, uusi työkaverini tai joku muu kyselee liikkumisestani ja erityisesti juoksutreeneistäni. Kyselyt ja välittäminen lämmittävät mieltäni, mutta samalla ne saattavat aiheuttaa pientä haikeutta. Aktiivisesta liikunta-ajastani tuntuu olevan jo niin kauan, että elän nykyään ihan eri maailmassa. Silti aina välillä herää ajatus, josko vielä joskus voisin treenata kunnolla ja tavoitteellisesti.
Näillä näkymin realistinen haave on edelleen vain se, että voin harrastaa liikuntaa normaalisti muutaman kerran viikossa ja ilman pitkiä taukoja. Olen nimittäin ollut asiantuntevan reumalääkärin ja hänen kollegoidensa tutkittavana, ja tälle tympeälle vaivalleni on ehkä löytynyt nimi. Lääkärit epäilevät kuumeoireyhtymää nimeltään CAPS. Se pitäisi vielä todeta geenitestin avulla, jotta päästäisiin testailemaan erilaisia lääkevaihtoehtoja. Hätiköintiin ei onneksi ole tarvetta, sillä Buranalla ja kortisonilla pysyn aika hyvin toimintakykyisenä hankalampinakin jaksoina. Viimeisen vuoden aikana on ollut vain pari pahempaa tulehdusjaksoa, joista toisen takia piti lähteä jopa päivystykseen.
Vaikka kovin pahoja oireita on ollut harvoin, pienempää jomotusta ja väsymystä on ollut säännöllisesti. Ne voivat toki johtua keski-ikäistymisestäkin. Olen tietoisesti jättänyt liikunnat pois, kun olen tunnistanut tilanteen. Joskus tuli treenattua myös särkylääkkeiden voimalla, mutta nyt en edes harkitse sellaista. On parempi ottaa rauhallisesti, kun kroppa viestittää jostain ongelmasta. Sitä paitsi tulehdusjakson aikana palaudun liikunnasta todella huonosti, joten jumit ja kolotukset vain pahenevat turhalla intoilulla.
Talvella minulla taisi olla jopa neljän viikon yhtämittainen hyvä jakso. Silloin sain hiihdeltyä reilusti ja nautittua Kainuun talvesta. Samalla kunto nousi ihan merkittävästi. Aiempi kuntopohja ilmeisesti löytyy vielä jostain syvältä. Kevätkuukaudet (kevättä täällä ei ollutkaan) menivät liikunnan osalta vähän heikommin muiden kiireiden vuoksi, mutta kesällä olen päässyt juoksemaankin jo useamman kerran. On kyllä ollut mukavaa, koska juoksu on minun juttuni, edelleen. Olen huomannut suuntaavani Pöllyvaaran poluille ja nauttivani erityisesti luonnon läheisyydestä. Vauhdilla tai tehoilla ei ole niin väliä, mikä sekin on virkistävää.
