Alaraajavamma

Kärsin alaraajavammasta. Toisin kuin jääkiekon playoff-pelien yhteydessä, voin kertoa asiasta tarkemminkin. Takareiden ja pakaran kiinnityskohdan seudulla on jonkinlainen tulehdus. Hieman se on varoitellut pitkin kesää, mutta nyt oli aika viheltää peli poikki ja hoitaa se kuntoon. Pelkkä omatoiminen juoksun vähentäminen ja lihashuolto ei vain riittänyt tällä kertaa. Lääkäri määräsi tulehduskipulääkettä ja antoi lähetteen fysioterapeutille. Juoksun sijaan kannattaa kuulemma tehdä jotain korvaavaa, vaikka kokonaan ei juoksuakaan tarvitse lopettaa. Jalka kyllä kestäisi juoksua, minkä Nuuksion kisakin todisti, mutta pitemmän päälle en usko sen kestävän ultratreenausta. Siksi homma pitää hoitaa kuntoon nyt, kun se luultavasti onnistuu mahdollisimman pienillä vahingoilla ja nopeasti.

Nyt on kuudes juoksuton päivä, ja tällä viikolla olen jo pyöräillyt, uinut, tehnyt kotoista kuntopiiriä sekä kokeillut Pilatesta dvd:n avulla. Toistaiseksi pää on pysynyt kasassa, vaikka kyllä jokainen juoksijan näkeminen vähän kirpaisee. Pieneksi lohdutukseksi ostin tänään uudet lenkkarit, kun kerran Salomonin tossuja oli edullisesti Karisman Intersportissa. Ja gaiterit sai kaupan päälle!

Kisasuunnitelmat tässä menivät vähän uusiksi. Vierumäellä olivat ensin muuttaneet maastomaratonin puolikkaaksi, ja lopulta puolikaskin on vähin äänin hävinnyt nettisivujen ohjelmasta. Ultratavoitteen olin siirtänyt Wihan sataselle, mutta se taitaa nyt jäädä väliin. Vähän harmittaa, sillä olisin voinut hyvinkin selvitä urakasta alle kymmenen ja puolen tunnin. Toisaalta maratonin ennätystäkin olisi voinut parantaa tänä syksynä, sillä alle 5 min/km pitäisi olla mahdollista nykykunnossa. No, turha niitä on jäädä miettimään. Nyt pitää saada alaraaja kuntoon ja sitten treenit taas kunnolla käyntiin. Ensi vuonna on isoja tavoitteita, joita en ala tässä vaiheessa sössiä.

Harmaita pilviä taivaalla

Nyt on hyvin kaksijakoiset fiilikset. Heinäkuun juoksut menivät erinomaisesti, sillä sain hölkkäiltyä yli 400 km. Samalla onnistuin kuitenkin pitämään maltin mukana ja pitämään välissä kevyempiä jaksoja. Näin rasituskertymä ei kasvanut mittareiden eikä tuntemusten mukaan liian suureksi missään vaiheessa. Voisi jopa sanoa, että treeni maistui ja maistuu edelleen paremmin kuin koskaan. Sitten tulee kuitenkin muutamia muttia...

Akuutein mutta samalla helposti hoituvin ongelma löytyy vasemman takareiden ja pakaran seudulta. Siellä on pientä jumia, joka täytyisi lepäillä kuntoon. Toukokuun Uusi Lahti -juoksussa muistan sen vaivanneen ensimmäistä kertaa, mutta sittemmin se on pysynyt kurissa venyttelyllä, putkirullauksella ja hieronnalla. Mistään vakavasta ei liene kyse, sillä kipu on tosi lievää. Nyt se on alkanut tuntua myös kävellessä, ja juostessa vaikutukset alkavat tuntuvat myös selän jumittamisena. Fyssari/hieroja neuvoikin lepuuttelemaan vähän, ja ajattelin totella kiltisti. En nimittäin halua pitempiaikaista vaivaa, eikä tässä toisaalta ole mikään pakko runtata väkisin kohti kisoja.

Aivan oikein. Ei ole pakko runtata väkisin kohti kisoja, sillä heinäkuun lopussa päätin jättää 24h-juoksun tältä vuodelta. Treenit olivat menneet hyvin, ja haluaisin niin olevan myös koko loppuvuoden ja ensi talven ajan. Ensimmäinen 24h kuitenkin vetää mitä todennäköisemmin mehut pois niin pitkäksi aikaa, ettei se tunnu tässä vaiheessa järkevältä. Panostan mieluummin treenin jatkuvuuteen, koska viime talven paha katkos kummittelee vieläkin ajatuksissa. En muutenkaan koe kisoja niin tärkeiksi ja voin hyvin treenailla vain pelkän fiiliksen takia.

Vierumäen 12 tunnin karkelostakaan en ole enää niin varma. Siihen kilometrini riittäisivät, jos jalkavaiva menee pian ohi. Jotenkin vain tuntuu, että henkisellä puolella ei jaksa juuri nyt panostaa kisaan keskittymiseen ihan täysillä. Kolmen viikon kesäloma ei tainnut riittää raskaan talven ja kevään nollaamiseen. Töihin paluu oli harvinaisen vastenmielistä, ja tämän kuun aikana siellä saattaa odottaa ikäviä asioita etätöidenkin jatkumisen suhteen. Siinä mielessä tässä on vähän turhaa stressiä, joka ei voi olla näkymättä myös fysiikan puolella.

Samalla tuntuu, että siviilielämä ja muut harrastukset repivät liikaa eri suuntiin. Kuoro ja laulutunnit eivät ole vielä edes alkaneet, mutta silti ajankäyttöä on joutunut miettimään tarkasti jo nyt. Kyllä tässä joutuu väkisin miettimään jonkinlaisia isoja ratkaisuja joko työ- tai harrastusrintamalla, jotta paketin saa pysymään paremmin kasassa.