Lihastasapainokartoitus: läpi meni

Kuten eilen jo ennakoin, tänään oli ohjelmassa lihastasapainokartoitus. Jännitin sitä ihmeen paljon. Syynä pikkupaniikille lienee se, että osaan kehittää aika mehevän kriisin, jos jokin suuri panostukseni menee pieleen. Olin kyllä aika varma, että keskivartaloni on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin kesällä. Liikkuvuuden suhteen olin epävarmempi. Lisäksi olin luultavasti löytänyt lantioni, mikä on kova suoritus kenelle tahansa suomalaismiehelle.

Pitemmittä puheitta, kehitystä oli tapahtunut. Keskivartalo ja lantio olivat vahvistuneet merkittävästi, ja olin kuin olinkin oppinut hallitsemaan niiden käyttäytymistä. Mukava muutos oli myös oikean jalan pronaation väheneminen, sillä nyt yhden jalan kyykyn liikerata oli normaalimpi kuin viimeksi, eikä asento enää pettänyt niin pahasti. Pieni yllätys oli liikkuvuuden paraneminen esimerkiksi vartalon kierrossa. Etu-ja takareisien sekä lonkan liikkuvuudet olivat vähän huonommat kuin kesällä, mutta se johtui kuulemma selvästi vain harjoituskuorman aiheuttamasta lihaskireydestä. Kaiken kaikkiaan minulle annettiin lupa olla tyytyväinen. Yhden jumppapalloliikkeen epäonnistuminen jäi vähän vaivaamaan, mutta aion ottaa sen säännölliseen ohjelmaan mukaan ja hoitaa ensi kerralla täydellisesti :)

Lisääntyvää juoksua ja lihaskuntoa

Syyskuun juoksutauko, fysioterapia ja lihaskuntotreeni ovat purreet sen verran hyvin, että olen vähitellen päässyt kasvattamaan juoksumääriäni. Viiden edellisen viikon kilometrit ovat olleet 29, 47, 54, 67 ja 74. Olen kerännyt ne neljällä tai viidelle lenkillä viikossa. Näyttää onneksi siltä, että olen onnistunut säilyttämään maltin progressiossa, sillä jalan tilanne on aika hyvä. Erityisesti pitkiksien kanssa olen ollut varovainen, sillä vasta kahdella edellisellä viikolla juoksin sellaiset. Toissa viikolla meni 21 km ja viime viikolla jo melkein 26 km. Vasen pakara ja reisi eivät enää osoita juuri mitään oireita. Ihan samalta vasen puoli ei tunnu kuin oikea, mutta en muista, ovatko ne ikinä tuntuneetkaan identtisiltä. Fysioterapeutin mukaan tulehdusta ei enää ole eikä jänne ole enää kuin viulunkieli. Myöskään takareisi ei kiristy normaalia enempää.

Juoksuja aion jatkaa samaan malliin, eli kasvatan määrää maltillisesti. Tällä viikolla ei taida tulla edes yli 70 kilometriä, mutta sunnuntaina aion kokeilla kolmen tunnin pitkistä. Siihen tarvitaankin sitten enää puolisen tuntia lisää, niin ollaan minulle sopivalla tasolla. Nyt olen juossut pitkiksen sunnuntaisin ja semipitkiksen perjantaisin. Semipitkis tarkoittaa tässä vaiheessa jotain reilut puolitoista tuntia (n.17-18 km) kestävää lenkkiä. Lauantaisin olen käynyt aamulla salilla ja uimassa ja illalla vähän hölkkäämässä paikkoja auki. Toistaiseksi tuo on tuntunut hyvältä järjestelmältä, mutta täytyy miettiä sitä tarkemmin määrän kasvaessa. Vähitellen kasaan jonkinlaisen treeniohjelmankin, sillä pelkällä "riittävästi ulkoilua" -teemalla juoksen itseni uudestaan telakalle melko varmasti. Onneksi tiistain kuorotreenit ja lähes viikoittainen fysioterapia aiheuttavat pakollisia lepopäiviä. Tai no, kuorotreenien jälkeen olen muutaman kerran tehnyt jotain pientä jumppaa, vaikka silloin ollaankin jo lähellä nukkumaanmenoaikaa.

Treeniohjelman tekeminen olisi siinäkin mielessä tärkeää, että sillä saan jaksotettua lihaskuntoharjoittelun juoksun sekaan. Enimmäkseen teen keskivartalo- ja pakaraliikkeitä jumppapallolla mutta myös kuormittavampaa treeniä kahvakuulalla. Kerran viikossa käyn salilla vääntämässä enemmän maksivoimatyyppistä treeniä pääasiassa jaloille ja selälle. Olen alkanut mitata rasituskertymää myös lihaskuntoharjoittelusta, sillä varsinkin kahvakuulan kanssa heiluminen on yllättävän kovaa treeniä myös aerobisesti. Juoksufoorumilla väheksytään jonkin verran kahvakuulailua ja muuta toiminnallista lihaskuntoharjoittelua, mutta itse satun tykkäämään sellaisesta. Lisäksi uskon, että keskivartalon lihasten kestävyys on tärkeintä omissa juoksuissani. Siihen kahvakuula, jumppapallo ja esim. tasapainolauta ovat oivia välineitä.