Heinolan kaupunkipuistojuoksun puolimaraton 28.7.2012

Eilen tuli juostua elämäni ensimmäinen puolimaratonkisa. Mikään naama irvessä puristettu tavoitteellinen juoksu se ei kuitenkaan ollut, vaan tarkoitus oli vain juosta ehjä kilpailu maratonvauhdin tuntumassa. Valmistautuminen (tai pikemminkin sen puute) ei todellakaan ollut puolimaratonille soveltuvaa, sillä olin juossut määrää koko heinäkuun, ja edellisestä kunnon vauhtikestävyysharjoituksesta oli kolmisen viikkoa. Edellinen iltakin meni alla olevan kuvan tunnelmissa Hollolan keskiaikamarkkinoilla, jossa tuli esimerkiksi tankattua tukevalla ja varsin suolaisella muikkuannoksella. Olympialaisten avajaisten parissa meni vielä pitkälle yöhön, joten lähtöasetelma ei ollut ihan juoksuoppaiden mukainen.

Kisapäiväksi oli ennustettu kunnon hellettä, jota totta tosiaan saatiin. Verrytellessäni puskin vissyä jo siihen malliin, että pieni epätoivo meinasi iskeä. Vaimolle tuli kuitenkin kerrottua, että noin 1:50 menee, jos hän haluaa olla maalissa ottamassa vastaan. Siitä sitten vain baanalle katsomaan, pystynkö juoksemaan maltilla reiluun puolimatkaan ja kiristämään jossain 15 kilsan jälkeen.

Juoksu lähti käyntiin ihan taktiikan mukaan. Ekaa kilometriin meni ruuhkan ansiosta jopa yli 5 ja puoli minuuttia, mutta siitä oli hyvä lähteä liikkeelle. Ensimmäinen huoltopiste oli jo 2,5 kilsan kohdalla, ja juoksin siitä suosiolla ohi, koska ruuhka oli melkoinen. Helteellä kannattaisi tietysti juoda joka pisteellä, mutta arvelin pärjääväni, koska seuraava piste olisi kuitenkin jo 6 kilsan kohdalla. Jo ensimmäisen kympin aikana ohittelin monia liian kovaa aloittaneita, mikä tietysti antoi luottoa omaa vauhdinjakoon, vaikka omaa suoritusta tietysti teinkin. Puolimatkan selvitin aikaan 54:20, mikä oli juuri sopiva vauhti.

Toisella kierroksella oli luonnollisesti vähän väljempää, sillä neljännesmaratoonarit eivät olleet enää mukana. Helle alkoi nyt todella tehdä tehtäväänsä, ja pää tuntui pehmenevän aika tehokkaasti. Joka juomapisteellä join vettä ja kastelin pääni ja selkäni märällä sienellä tai jopa suoraan vedellä. Silti lämpö ahdisti pian uudestaan. 15 kilometrin jälkeen oli kisan vaikein hetki, mutta 16,5 kilsan juomapiste pelasti paljon. Otin siinä geelin, ja ystävällinen huoltomies kaatoi ämpärillä kylmää vettä päälleni. Kengäthän siinä kastuivat myös, mutta viilennyksen ansiosta jaksoin taas painaa vähän kovempaa. Loppumatkalla porukkaa tuli selkä edellä vastaan, ja pahalta tuntui itsestänikin, mutta sain vielä puristettua pienen loppukirinkin. Kello pysähtyi aikaan 1:48:22, joka on olosuhteisiin ja valmistautumiseen nähden tosi hyvä aika kaltaiselleni hitaalle juoksijalle. Sitten seurasikin pulahdus 17-asteiseen järviveteen, mikä tuntui ihanalta. (Olen kyllä kuullut, ettei mies saa käyttää sanaa ihana...)

Mitä kisasta jäi mieleen? Ennen kaikkea ehjä suoritus oli tärkeä alkukesän vaikeuksien jälkeen. Mahan kanssa ei ollut ongelmia, mutta maratoneillahan ne alkoivat vasta 25 kilsan jälkeen. Nyt niitä tuskin olisi tullut, sillä sen verran hyvin urheilujuoma upposi heti maalissa ja pian sen jälkeen Hesen kerrosateria maistui vallan hyvin. Tästä sain hyviä ajatuksia tankkaukseen ja juomahuoltoon maratonia varten, mutta niistä lisää myöhemmin.

Viikko 29/2012 – Satanen meni rikki

Jonkinlainen virstanpylväs tuli saavutettua, kun onnistuin juoksemaan viime viikolla hieman yli 100 km. Tarkalleen ottaen satanen tuli täyteen viidessä päivässä, sillä maanantai ja sunnuntai olivat lepopäiviä. Tästä voisi päätellä, että suurempaankin määrään on mahdollisuuksia, mikäli jakaa juoksut vaikka kolmen päivän putkiin, joiden välissä on lepopäivä. Mutta joka tapauksessa on kiva huomata, että tuollaisen viiden päivän rykäisynkin pystyn tekemään suhteellisen helposti.

Viikko ei lähtenyt käyntiin missään loistotunnelmissa, sillä tiistain pitkis jäi puolimaran mittaiseksi ja tuntui aika huonolta. Pistin sen kuitenkin edeltävän lepopäivän piikkiin. Olen nimittäin huomannut, että täyden levon jälkeen saattaa olla aika vaikeaa. Onneksi keskiviikon palauttelu olikin sitten tuntemuksien puolesta loistava, ja sain vedellä reilusti alle kuuden minuutin kilometrivauhtia tosi alhaisella sykkeellä.

Viikon avainpäivä oli perjantai, jolloin juoksin aamulla palauttelun ja illalla pitkiksen, joista kertyi yhteensä rapiat 36 km. Iltalenkin pituuden ajattelin säätää tuntemuksien mukaan, mutta vähintään 15 km oli mielessä. Juoksu kuitenkin maistui, joten painelin kerralla 25 km. Hieman jo kotona oli odoteltu, kun kuulemma kolmen tunnin lenkki ei ole hyvä idea, jos kertoo juoksevansa vain 15 km. Ehkä pitäisi ottaa puhelin mukaan jatkossa... Ideana tuollaisella pitemmällä iltalenkillä on päästä juoksemaan jo vähän väsyneillä jaloilla. Ja kyllähän jalat olivatkin hieman väsyneet, mutta muuten fiilis oli erinomainen. Nämä ovat jatkossa varmasti käytössä, mikäli en saa kahta peräkkäistä pitkispäivää aikaiseksi.

Kolmen määräviikon (80, 90 ja 100 km) jälkeen seuraakin sitten vähän kevyempi viikko, jolla maksimi on tuntemuksista riippuen noin 50 km. Toki siihen mahtuu Heinolan puolimara, jonka ajattelin juosta aika kevyesti. Toki olen huomannut, että pk-vauhdillakin pääsen jo aika kovaa, joten yli kahta tuntia tuskin tarvitsee matkalla viipyä.

Viikko 28/2012 – Iloa määrän kautta

Tälläkin viikolla tuli tehtyä uusi kilometriennätys, kun edelliseen viikkoon tuli lisäystä noin 11 km. Pidin kaksi lepopäivää, mutta vastapainoksi juoksin kahtena päivänä kaksi lenkkiä, eli harjoituksia tuli yhteensä seitsemän.

Taulukosta huomaa helposti, että määrä on tullut matalilla sykkeillä ja suhteellisen hitailla vauhdeilla. Mielestäni on kuitenkin hienoa, että pystyn nykyään juoksemaan 6 minuutin kilometrivauhdilla keskisykkeen pysyessä alle 140 tai jopa alle 130. Ammattilaispiireissä sitä taidetaan kutsua peruskunnon nousemiseksi...

Torstain pitkis venyi peräti 30 kilsaan, koska oli hyvä fiilis ja lopussa pääsi juoksemaan sateessa. Pitkiksen vauhti oli sinällään kohdillaan, mutta kävelypätkät jätin tekemättä ennen viimeistä vitosta, koska en vain ollut ajatellut juosta noin pitkää lenkkiä. Jatkossa olisi kuitenkin tarkoitus kävellä pitkiksillä säännollisesti esim. 14/1-jaolla (14 minuuttia juoksua, minuutti kävelyä).

Jouduin vähän miettimään, miten merkitsen mäkisessä maastossa vedetyt treenit, joissa vauhti tai edes syke eivät pysy tasaisina. Nimesin ne sitten kevyiksi vauhtileikittelyiksi (VL-kevyt), sillä luonteeltaan ne ovat vauhtileikittelyjä, mutta eivät kuitenkaan sellaisia normaaleja, joissa lönköttelyn sekaan pistetään todella kovia pätkiä esim. puolimaratonin vauhdilla. Mäkisessä maastossa kyse on enemmän siitä, että välillä tekee mieli juosta joku tömpäre täysillä ylös ja välillä taas kävellä jokin kohta. Sunnuntain VL-kevyen tein lisäksi Vivoilla vähän normaalia haasteellisemmassa maastossa pitkin polkuja, mikä näkyy keskivauhdissakin selvästi.

Kaikki näyttää tässä vaiheessa hyvältä. Olo ei ole kovinkaan väsynyt, eikä jaloissa ole kipuja, mutta huomaa tässä jotain tehneensä. Training Stress Balance (TSB) on heittänyt vähän miinukselle, mutta uskallan kyllä vetää vielä yhden selvän määräviikon, jolla yritän puhkaista satasen rajan. Sitten voikin ottaa vähän kevyemmän viikon ja käydä Heinolan puolimaralla fiilistelemässä.

Viikko 27/2012

Ensimmäisellä lomaviikolla se pukkasikin sitten helteet kertaheitolla. En antanut sen vaikuttaa viikon kokonaiskilometreihin, mutta pitkisten keston jätin suosiolla pariin tuntiin tai vähän allekin. Aiemman kokemukseni perusteella pari tuntia on hyvä raja helteillä, sillä silloin selviän ilman suurempaa nestehukkaa ja palaudun mukavasti. Tarkoitus oli juosta pari pitkistä alkuviikosta, jotta viikonlopuksi jäisi aikaa muullekin. Suunnitelma onnistuikin kivasti, ja sain yhteensä kuudella lenkillä kasaan 81 kilometriä.

Lauantaina kokeilin 1,5 kilometrin vetoja normaalin tunnin lenkin yhteydessä. Hyvältä ne tuntuivat, vaikka en ollut ihan varma vauhdista. Katselemissani ultraohjelmissa tuollaiset vedot on tarkoitus vetää puolimaratonin vauhdilla, mutta minulla ei ole siitä kuin pieni aavistus, joka sekin on varmaan vähän liian optimistinen. No, sellaista 4:20-4:30 min/km minä nuo vedin, jolloin 1,5 kilometriä taittuu vielä selvästi alle seitsemän minuutin. Viimeinen oli vähän hitaampi veto, koska sai puskea vastatuuleen. Sykkeiden perusteella tuo ainakin on ihan hyvä vauhti tuon tasoisiin vetoihin. Sen kun vielä näkisi, että puolikkaan kisan saisi joskus juostua alle 1.35, jonka tuo vauhti tuottaisi.

Viikon mielenkiintoisin treeni oli lyhyydestään huolimatta perjantain hölkkä uusilla Vivobarefooteilla. Ihan tuossa naapurin poluilla niillä menin varovasti siten, että juoksin aina 5 minuuttia ja kävelin yhden. Muutenkin tuttu lyhyt askel painottui selvästi päkiälle, ja varsinkin ylämäissä juokseminen tuntui tosi hyvältä. Oli myös mahtavaa tuntea kaikki juuret, oksat ja pienetkin kivet jaloissaan. Tästähän saattaa innostua enemmänkin! Onneksi ehdin juuri ja juuri ostamaan paljasjalkakengät ja testaamaankin niitä ennen kuin luin Christopher McDougallin menestyskirjan Syntynyt juoksemaan (Born to Run), ettei sen voimakkaasti paljasjalkajuoksua kannattava ja normaalit juoksukengät tuomitseva näkemys ehtinyt vaikuttaa ensimmäiseen kokemukseeni. Mutta jälkensä kirja varmasti jätti, sillä sen verran nopeasti se tuli ahmittua heti oman kokeilun perään...

Oops!... I Did It Again – Ostin juoksukengät

Tunnustan. Ostin taas uudet juoksukengät, viidennet tänä vuonna. Puolustuksekseni täytyy kuitenkin todeta, että ostos oli etukäteen harkittu eikä vain päähänpisto alennusmyyntien lumoissa. Halusin kevyet kengät vapaa-ajalle, mutta niillä piti voida myös juosta lyhyitä lenkkejä. Erilaisia minimalistikenkiä olin testaillut, mutta ne eivät oikein istuneet jalkaan. Päädyin ostamaan Vivon paljasjalkakengät, joilla saan toivottavasti voimaa jalkaterän lihaksiin ja lisää potkua pohkeisiin.

Nyt minulla sitten on aktiivikäytössä 9 paria juoksukenkiä, jotka keräsin näytille samaan kuvaan.

Kuvasta puuttuvat vielä paketissa oleva Asics 1150 -pari ja jossain varaston uumenissa majailevat nastalenkkarit. Joku saattaa tunnistaa, että en ole kovinkaan merkkiuskollinen. Itse asiassa minusta on kiva kokeilla (ja ostella...) eri valmistajien kenkiä ja hankkia kokemusta niistä. Kaikkia merkkejä ei Asicsin, Adidaksen ja Niken valtaamilta Suomen markkinoilta löydy kaupan hyllyiltä, mutta ulkomaan nettikaupat ovat oiva apu. Sieltä vain sokkona tilaamaan kiinnostavaa kenkää mahdollisesti oikeassa koossa...

Toistaiseksi lähes kaikki kenkäni ovat olleet lievästi pronaatiotuettuja tai ainakin kiertojäykkiä, mikä on pitänyt taannoin vaivanneen polvikivun kurissa. Maastojuoksukenkäni ovat kuitenkin neutraalit, ja paljasjalkakengät ovat tietysti oma maailmansa. Keväällä ostamani Niket ja Adidakset eivät kummatkaan ole varsinaisesti pronaatiotuettuja, mutta niissä on kevyt dynaaminen tuki, joka näillä näkymin tuntuisi riittävän minulle. Tämä antaa tietysti aivan uudet mahdollisuudet erilaisten kenkien hankkimiseen!

En ole muistaakseni ostanut yksiäkään juoksukenkiäni normaalihinnalla, vaan olen aina hyödyntänyt urheiluliikkeiden alennuslaareja tai nettikauppojen edullisia hintoja. Kalleimmat kenkäni ovat maksaneet noin 70 euroa, jota pidän vielä ihan kohtuullisena hintana. Hyviä löytöjä voi kyllä tehdä paljon halvemmallakin. Alle 50 eurolla olen valmis ostamaan melkein mitkä tahansa kiinnostavat kengät, joiden sopivuudesta askeleelleni minulla on edes jonkinlainen käsitys.

Viikko 26/2012

Takana on touko-kesäkuun maratonien jälkeinen ensimmäinen normaali treeniviikko. Juoksin viisi lenkkiä, joista kertyi yhteensä 64 kilometriä. Noudatin parista eri ultraohjelmasta löytämääni tapaa, jossa viikonloppuna juostaan noin puolet viikkokilometreistä ja jossa lepopäivät ovat perjantai ja maanantai. Ainakin kokeiluna tuo toimi ihan hyvin, mutta päiväjakoa täytyy vielä miettiä arjen koittaessa ja muiden harrastusten jatkuessa syksyllä. Nythän minulla alkoi neljän viikon kesäloma, jolloin pitkiksiä on helpompi tehdä viikollakin, mikä jättäisi viikonloput avoimemmaksi muille kesämenoille.

Yllä näkyy viikon rakenne tarkemmin. Kokeilin puolimaraton- ja maratonvauhtisia pätkiä parin lenkin sisällä, kuten olin esimerkkiohjelmista lukenut. Ne toimivat tosi hyvin ja tuntuivat yllättävän helpoilta. Treenien keskisykkeissäkään ne eivät juurikaan näy. Muutenkin sain pidettyä sykkeen sopivalla tasolla koko viikon ajan. Tässä lienee taustalla se, että kuntoni on viimein noussut esiin kevään treenien jälkeen. Kahdet keventelyt maratoneille ja kummankin jääminen rasitukseltaan pitkän lenkin tasolle varmasti vaikuttavat asiaan. Joka tapauksessa tästä on hyvä jatkaa kilometrien lisäämistä. Heinäkuulle kun on tavoitteena saada kerättyä yhteensä 300 km.