Viikot 3-4/2013 - Kannattiko vaihtaa työpaikkaa?

Aloitin viime viikolla uudessa työssä Helsingissä. Se on ollut iso muutos monessa suhteessa ja vaikuttaa paljon myös treenaamiseen. Edellisen reilun vuoden verran tein etätöitä kotonani ainakin neljä päivää viikossa, mikä opetti minut varmaan vähän liiankin hyvään. Sain nukkua seitsemään asti, mutta työpäivä oli silti ohi puoli neljältä, kun pistin koneen kiinni. Siinä ehti hyvin käydä lenkillä, vaikka illalla olisi vielä ollut muuta menoa. Nyt herään aamulla puoli kuudelta, istun junassa, teen töitä, istun taas junassa ja olen kotona vähän puoli kuuden jälkeen. Aika pitkä työpäivä siis.

Kuuden jälkeenkin ehtisin vielä hyvin juoksemaan tai hiihtämään, mutta maanantai-ilta menee teoria- ja laulutunnilla, tiistai-ilta kuoroharjoituksissa ja torstai-ilta oopperaharjoituksissa. Jäähän siihen vielä keskiviikot ja perjantait sekä viikonloput, mutta muutos aiempaan on suuri. Ja tietysti viikonlopuiksi on sovittuna jo monia menoja, joista olin aiemmin innostunut, mutta joiden perumiseksi yritän nyt miettiä verukkeita. Onneksi Kuovijoki-oopperan esitys on 16.3. ja kuoron Johannes-passio palmusunnuntaina, joten huhtikuussa tilanteen pitäisi helpottaa. Jatkossa on tietysti harmillista, jos pitää kieltäytyä mielenkiintoisista lauluprojekteista tai jopa lopettaa kuorossa ajan puutteen takia. Vaikeaa se kyllä olisi runsaasta liikunnastakaan luopua, kun sen makuun on viimein päässyt.

On treenirintamalla tapahtunut hyvääkin tässä parin viikon aikana. Oikeastaan tosi hyvää. Tällä viikolla nimittäin pystyin juoksemaan sellaisia vajaan tunnin lenkkejä ilman polvikipua. Pidempiä settejä en vielä uskaltanut kokeilla, ettei vain tule takapakkia. Hiihtäen ja lumikengillä voin tehdä pitkiä lenkkejä viikonloppuisin ja viikolla sitten juosta lyhyitä pätkiä. Juoksumahdollisuuden palautuminen helpottaa hieman aikatauluongelmiakin, sillä juoksemisessa säästyy aikaa, koska ei tarvitse siirtyä suorituspaikoille tai säätää varusteiden kanssa.   

Lopuksi vielä viikkojen 3 ja 4 treenit tutun sekavassa Excel-taulukossa, joka onneksi suurenee klikkaamalla.

 

Kymmenisen tuntia siinä sentään on erinäköistä aerobista liikuntaa. Lisäksi olen edelleen mukana Äijähaasteessa, jossa tänään tehtiin jo 21 burbeeta.

Tavoitteita vuodelle 2013

Toivottavasti kumpikaan blogini seuraaja ei ahdistu, kun kirjoittelen taas. Ajattelin vähän kirjailla tavoitteitani tälle vuodelle, jotta voin sitten loppuvuodesta ihmetellä toteutumia. Ensimmäinen tavoite on tietysti päästä juoksukuntoon tässä talven mittaan, jotta ylipäänsä voi tavoitella mitään muuta juoksurintamalla. Mutta yritän ottaa sen varmana asiana, koska en halua vajota murheen alhoon.

Juoksukuntoa odotellessa yritän nostaa treenimäärän vähintään seitsemään tuntiin viikossa. Ja tämä koskee aerobista treeniä, sillä lihaskuntojutut pidän erillään. Sillä rintamalla on tarkoitus jaksaa painaa Äijähaaste loppuun asti. Mutta tuohon seitsemään viikkotuntiin luulisin pääseväni jo pelkällä hiihdolla, lumikenkäilyllä ja uinnilla. Uuden työn myötä viikonlopuille jää vähän suuremmat määrät treeniä, mutta keväthangilla on toisaalta helppo viettää aikaa. Useamman tunnin lumikenkäretket ovat suunnitelmissa kuten myös 2-3 tunnin hiihtelyt.

Jos ja kun saan itseni juoksukuntoon, yritän kesäkuuhun mennessä muuttaa seitsemän tunnin aerobisen treenin vähitellen kokonaan juoksuksi. Apuna saa toimia pyöräily, joka on huomattavasti jalkaystävällisempää. Kesällä sitten ehdin varmaan sekä juosta että pyöräillä vieläkin enemmän, koska laulutunnit ja kuoro ovat tauoilla. Kilometrimääriä en uskalla heitellä, koska aion mennä entistä enemmän maastoon, missä vauhdit ovat paljon hitaammat kuin kestopäällysteillä. Ne jätän pääosin pyöräilyyn.

Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, saan vedettyä Marius Bakkenin 3:30-maratonohjelman läpi. Jos kaikki menee nappiin, juoksen myös maratonin tuohon aikaan. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, kunhan vain saan tehtyä ohjelman läpi. Erityisesti sen vauhtiharjoitukset tulevat tarpeeseen jatkon kannalta. Samalla puolimaratonin luulisi menevän noin 1:40. Tietysti uskon vihdoin juoksevani kilometrin vetojakin alle neljän minuutin. Tähän asti näin on käynyt vain alamäissä.

Ultrarintamalla olisi kiva aktivoitua ehkäpä vasta loppuvuoden puolella, koska alkuvuoden aikana en yksinkertaisesti ehdi enää juosta riittävästi, jotta alkukesän kilpailut olisivat realistisia. Tämä on ehdottomasti kiinnostavin tavoite, mutta samalle se on myös epävarmin. Jos en saa itseäni kuntoon, jossa juostaan helposti sata kilometriä tai ainakin 10 tuntia viikossa, en varmasti lähde kisailemaan.

Eilisaamun vaakalukemat antoivat aiheen vielä yhteen tavoitteeseen. Painoa oli 80,2 kg, ja todella epävarma mutta johdonmukaiseksi todettu vaa'an rasvamittari näytti 16,1 %. Näistä olisi tarkoitus ottaa reilusti pois. Lukion kolmannella painoni oli samoissa lukemissa, mutta silloin lihaksia ei ollut luultavasti yhtään. Ei niitä nytkään paljon ole, mutta en sentään näytä ihan yhtä tukevalta kuin silloin. Tuolloin keväällä 2000 paino taisi lopulta pudota alle 70 kilon, mutta ihan noihin lukemiin en taida nyt edes yrittää.

Viikko 2/2013 – Haikeita tunnelmia

Pitäisi varmaan lopettaa koko blogi tai ainakin vaihtaa sen nimeä. Tällä viikolla juoksin nimittäin vain 1,68 km, johon meni aikaa 11 minuuttia. Tuokin hölkkä oli vain pieni ärsyke hermostolle tunnin hiihtolenkin jälkeen. Siinäkin ajassa tosin selvisi olennainen polven tilanteesta. Pientä kipua on vieläkin, eli korvaavat talviliikuntamuodot saivat olla edelleen pääosassa, vaikka kyllä tässä juoksua kaipaa jo aika paljon.

Kuutisen tuntia sitä korvaavaa liikuntaa lopulta kertyi, koska torstai ja perjantai menivät Helsingin reissun takia ilman treenejä. Varsinkin hiihto maistui tällä viikolla, vaikka pakkaskeleillä pitopohjat eivät luistakaan mihinkään. Mutta ei sen niin väliä. Tuleepa kovempia treenejä, koska yksikään metri ei tule ilmaiseksi. Alan vähitellen myös oppia, miten pystyn hiihtämään riittävän matalilla sykkeillä.

Juoksun kaipaamisen lisäksi viikon varsinainen haikea hetki oli viimeinen lähtö työpaikalta. Vajaan viiden vuoden rupeama Dagmarissa vaihtuu huomenna toisiin hommiin. Se tietää myös päivittäistä matkustelua Helsinkiin, mikä asettaa tiukempia aikarajoja harrastuksille. Treenien kannalta se voi olla jopa hyvä, koska näin joudun miettimään tarkemmin kunkin treenin tarkoituksen ja aikataulun. Nyt kuitenkin täytyy ottaa muutama seuraava viikko tarkasti, koska uudessa työpaikassa aloittaminen on sen verran stressaava kokemus, että elimistö saattaa reagoida siihen jotenkin.

Viikko 1/2013 – Lumi(kengät) ja havumetsä

Luminen havumetsä ja hikinen mies tarpomassa siellä. Siinäpä varsin suomalainen näky. Tai no, alla olevan videon perusteella myös norjalaiset tuntevat tuollaisen maiseman omakseen. Nyt kyse ei kuitenkaan ole joulukuusenhakureissusta tai eksymisestä lähimetsään, vaan lumikenkäilystä. Tilaamani lumikengät nimittäin saapuivat keskiviikkona, ja koin niiden kanssa heti jotain hienoa.


(Kannattaa muuten tsekata tuon levyn muitakin biisejä, mikäli haluaa kuulla ehkä kaikkien aikojen kovimpia black metal -laulusuorituksia.)

Joulukuun aikana huomasin, että en oikein pysty juoksemaan polvivaivan takia enkä toisaalta osaa hiihtää riittävän hiljaa ja hosumatta, jotta pysyisin peruskuntosykkeissä. Ratkaisuksi keksin lumikengät, joilla pääsee helposti liikenteeseen melkein kotipihasta ja joilla saa peruskuntotreeniä. Pienen googlailun ja kyselyiden jälkeen päädyin tilaamaan Ahti Huvila Oy:ltä Tubbs Wilderness 30'' -lumikengät. Olin aiemmin kokeillut vain halpoja markettivälineitä, mutta nämä tuntuivat heti ensihetkestä alkaen aivan erilaisilta. Tubbsit olivat kevyet ja kantoivat hyvin. Niiden siteet olivat helppokäyttöiset ja kaikki toimi.

Myy tarkastaa uudet lumikengät.

Jo ensimmäinen testilenkki ihan kotimme naapurissa, Männistönrinteen ympäristössä, antoi tunteen, että nyt löytyi mukava tapa liikkua. Parempaa oli kuitenkin edessä, kun suuntasin Salpausselän metsiin. Nyt ei todellakaan kuljettu millään valmiilla reiteillä, vaan sain mennä omia polkujani. Luonto tuli lähelle, ja tunne vapaudesta oli vahvasti läsnä. Lumi, puut, pensaat, eläinten jäljet. Kaikkeen kiinnitti paljon enemmän huomiota kuin esimerkiksi hiihtäessä. Viikonloppuna pääsin kokeilemaan kenkiä vielä Kainuun korpimaisemissa, kun kävimme vaimon vanhempien "mökillä" Etelä-Kajaanissa. Siellä luonto otti miehen vielä tiukempaan syleilyyn, koska jo 50 metrin päässä pihasta tunne oli sama kuin olisi ollut umpimetsässä. Alueella liikkuu myös susia ja ilveksiä sekä karhuja, joita yritin olla herättelemättä. Jossain vaiheessa täytyy tehdä pidempi vaellus noilla seuduilla.

Treenimielessäkin hankinta oli onnistunut. Syke pysyy sopivissa lukemissa, mutta sen saa myös varsin korkealle, jos tarpoo reippaasti ylämäkiä. Etureidet ja lonkankoukistajat saavat selvästi rasitusta, ja voisin väittää niihin tarttuneen voimaa ensiaskelista lähtien. Täytyy hankkia vielä eräsauvat, niin saan samalla treeniä myös voimattomalle ylävartalolleni. Villasäärystimet eivät aivan riittäneet pitämään irtolunta pois nilkoista ja kenkien sisältä, joten tilasin Varustelekasta kunnon armeijatasoiset säärystimet. Niitä ehdin vasta sovittaa, mutta hyviltä peleiltä vaikuttivat.

Vuoden ensimmäinen viikko oli siis todella onnistunut treenimielessä ja muutenkin. Sunnuntaina aloitettu antibioottikuuri tuntui tepsivän hyvin, ja pääsin ihan tosissani treenin makuun. Kuutena päivänä tuli tehtyä jotain, ja aikaa kului 6,5 tuntia. Ihan mukavasti kaiken lorvailun jälkeen. Varsin helposti luulisin saavani nostettua määrän seitsemään viikkotuntiin ja ylikin tässä kevään aikana.

 

Vielä kun pääsisi juoksemaan, niin kaikki olisi mallillaan. Lumikenkäilyn myötä vain vahvistui ajatus, että juoksua pitäisi siirtää maastoon mahdollisimman paljon. Sitä varten on jo uudet kengätkin tilauksessa. Saa nähdä, mihin suuntaan tämä juoksu- ja kuntoiluharrastus tästä vielä ampaisee.