Viikko 40/2012 – Tästä sen piti lähteä, mutta kuinkas sitten kävikään

Kun takana oli hyvin sujunut palautteluviikko maratonin rasituksista, minun oli tarkoitus lähteä nostamaan määrää kohti Joensuuta sellaisella maltillisella 60-70 kilometrin viikolla, joka ei sisältäisi yhtään vauhtitreeniä. Maanantai ja tiistai menivätkin oikein kivasti, sillä lönkyttelin molempina päivinä noin 11 km ilman mitään ongelmia. Syke pysyi matalalla, ja vauhti oli ihan mukavaa, vaikka molemmat lenkit sisälsivät reiluja pätkiä Salpausselän ja/tai Tapanilan mäkisissä maastoissa.

Mutta siihen ne tämän viikon treenit sitten jäivätkin. Keskiviikon oli muutenkin tarkoitus olla lepopäivä, sillä laulutunnin ja Tupperware-kutsujen välissä ei ollut mahdollista ehtiä mihinkään. Olo oli vähän heikko, mutta parilla särkylääkkeellä hommat sujuivat mukavasti. Yöllä sitten nousi kuume, vaikka mitään muita oireita ei ollut. Olin aikonut matkustaa toimistolle torstaiksi, mutta se jäi nyt väliin. Se saattoi olla hyväkin sattuma, sillä jos minulla olisi ollut normaali etäpäivä, olisin saattanut raahautua koneelle tekemään joitain kiireisiä juttuja. Luulisin nimittäin yleisestikin, että etätyöläisillä on suurempi kynnys ilmoittautua sairaaksi, koska ei tarvitse matkustaa mihinkään eikä tarvitse pelätä tartuttavansa muita. Varsinaisia Kokoomuksen unelmaduunareita siis olemme...

Kuumetta oli vielä perjantaiaamunakin, joten edessä oli toinen tylsä päivä sohvalla. Pikkaisen se kiristi seurata ja ajatella tuttujen valmistautumista Kolin Vaarojen Maratonille, kun itsellä oli tiedossa vielä ainakin kaksi lenkitöntä päivää. No, kypsyipähän samalla päätös osallistua tuohon kisaan ensi vuonna, koska se tuli sen verran elävästi kuumehoureisiin uniini. Perjantain aikana kuume onneksi laski, ja pahin pelkoni useiden päivien sairastelusta kaikkosi. Treenien kannalta tämä tarkoitti sitä, että lauantai ja sunnuntai menisi vielä lepäillessä, mitä nyt tietysti joitain normaaleja askareita tehden. Mutta maanantaina pääsisin jo ulkoiluttamaan lenkkareita!

Ehkä peli ei vielä menetetty Joensuuta ajatellen, sillä tässä ehtii tehdä vielä muutaman viikon rypistyksen määrän kanssa. Ainakin nyt on tullut lepäiltyä Kullervon rasitukset pois jaloista, ja pääsen treenaamaan varsin tuoreena. Silti olen jo alkanut vähän epäröidä oman tavoitteeni kanssa. Tänne en ole tainnut sitä kirjata, mutta mahdolliset lukijat voivat toki miettiä, mikä matka tällaiselle vajaan neljän tunnin maratoonarille tulee ensimmäiseksi mieleen 12 tunnin juoksussa. Ja ne jotka ajattelevat, ettei ensikertalaisen kannata laittaa tarkkoja tavoitteita tuollaiseen juoksuun, voivat olla sinällään oikeassa, mutta pakko se on jotain miettiä ihan vauhdinjaon kannalta.