Alkuviikolla edellisen lauantain 40 km ei vielä tuntunut painavan, vaan askel oli hämmästyttävän kevyt. Torstaiksi otin ohjelmaan vähän vauhdikkaamman treenin, sillä halusin saada jaloille muutakin ärsykettä kuin 6-6.30 min/km-vauhtista jolkotusta. Toinen syy oli kokeilla, olenko treenannut elimistöni tukkoon, mikä näkyisi vaikeutena saada sykettä nousemaan. Näin ei onneksi ollut, sillä syke nousi ihan tarvittavalle tasolle lyhyillä vedoilla. Harjoituksen otin Marius Bakkenin maratonohjelmasta, jonka hankin äskettäin motivoimaan ensi vuoden maratontreeniä erityisesti vauhdin osalta. Kyseessä oli siis 30 kertaa 20 sekunnin vetoja, joiden välillä 20 sekunnin palauttelut. Hauskaa tuollainen oli, ja jalat tosiaan saivat kyytiä eri tavalla kuin perusnylkytysessä.
Torstain jälkeen olo alkoi olla varsin väsynyt, mutta perjantaille mahdutin vielä semipitkiksen. Hetkessä saapunut talvi sai pohtimaan kenkävalintaa ja pukeutumista, mutta ratkaisut löytyivät ilman suurempia ongelmia, vaikka lopulta tulikin vilu loppumatkasta. Kenkäosasto oli iloinen yllätys, sillä en ollut muistanutkaan, kuinka hyvin Adidaksen Response Trail 18 pitää lumella.
Viikonlopuksi suunnittelemani kunnollinen pitkis jäi lopulta tekemättä, sillä olo oli sen verran väsynyt, ettei tuntunut hyvältä idealta lähteä pakkaseen palelemaan mahdollisen väärän asuvalinnan takia. Molempina päivinä toki kävin hölkkäilemässä 12 km, jotta jollain tavalla maaginen satasen viikko täyttyi. Nyt noita viikkoja tuli kaksi peräkkäin, mikä lienee ihan hyvä saavutus, kun ottaa huomioon lyhyen juoksuhistoriani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti