Aloitin viime viikolla uudessa työssä Helsingissä. Se on
ollut iso muutos monessa suhteessa ja vaikuttaa paljon myös treenaamiseen.
Edellisen reilun vuoden verran tein etätöitä kotonani ainakin neljä päivää
viikossa, mikä opetti minut varmaan vähän liiankin hyvään. Sain nukkua
seitsemään asti, mutta työpäivä oli silti ohi puoli neljältä, kun pistin koneen
kiinni. Siinä ehti hyvin käydä lenkillä, vaikka illalla olisi vielä ollut muuta
menoa. Nyt herään aamulla puoli kuudelta, istun junassa, teen töitä, istun taas
junassa ja olen kotona vähän puoli kuuden jälkeen. Aika pitkä työpäivä siis.
Kuuden jälkeenkin ehtisin vielä hyvin juoksemaan tai
hiihtämään, mutta maanantai-ilta menee teoria- ja laulutunnilla, tiistai-ilta
kuoroharjoituksissa ja torstai-ilta oopperaharjoituksissa. Jäähän siihen vielä
keskiviikot ja perjantait sekä viikonloput, mutta muutos aiempaan on suuri. Ja
tietysti viikonlopuiksi on sovittuna jo monia menoja, joista olin aiemmin
innostunut, mutta joiden perumiseksi yritän nyt miettiä verukkeita. Onneksi
Kuovijoki-oopperan esitys on 16.3. ja kuoron Johannes-passio palmusunnuntaina,
joten huhtikuussa tilanteen pitäisi helpottaa. Jatkossa on tietysti
harmillista, jos pitää kieltäytyä mielenkiintoisista lauluprojekteista tai jopa
lopettaa kuorossa ajan puutteen takia. Vaikeaa se kyllä olisi runsaasta liikunnastakaan luopua, kun sen makuun on viimein päässyt.
On treenirintamalla tapahtunut hyvääkin tässä parin viikon
aikana. Oikeastaan tosi hyvää. Tällä viikolla nimittäin pystyin juoksemaan
sellaisia vajaan tunnin lenkkejä ilman polvikipua. Pidempiä settejä en vielä
uskaltanut kokeilla, ettei vain tule takapakkia. Hiihtäen ja lumikengillä voin
tehdä pitkiä lenkkejä viikonloppuisin ja viikolla sitten juosta lyhyitä pätkiä.
Juoksumahdollisuuden palautuminen helpottaa hieman aikatauluongelmiakin, sillä juoksemisessa
säästyy aikaa, koska ei tarvitse siirtyä suorituspaikoille tai säätää
varusteiden kanssa.
Lopuksi vielä viikkojen 3 ja 4 treenit tutun sekavassa
Excel-taulukossa, joka onneksi suurenee klikkaamalla.
Kymmenisen tuntia siinä sentään on erinäköistä aerobista liikuntaa. Lisäksi olen edelleen mukana Äijähaasteessa, jossa tänään tehtiin jo 21 burbeeta.

Hienoa, että polvi alkaa pikkuhiljaa oppimahan olemahan ja kyllä se oma elämänrytmi sieltä löytyy, mihin mahtuu niin juoksutreenit kuin muutkin menot.
VastaaPoistaMoi!
VastaaPoistaMulla ei vielä töitä, eli aikaa olisi urheilulle, mutta yskä on vaivannut jo kolmatta viikkoa = ei urheilua. Nyt varovaisesti toivon, että ensi viikon lopulla pääsisin liikkumaan, kun yskä näyttää häviävän. Kroppa ja mieli kyllä kaipaavat jo liikuntaa!
Semmoistahan se arki on, aikataulujen sovittelua. Tärkeille jutuille löytyy aikaa :)
Laura
Kiitos Make ja Laura! Kyllä se tästä lähtee kulkemaan, kun päivät pitenevät ja tähän rytmiin rutinoituu. Ja kyllähän sekin helpottaa paljon mieltä, että pääsee taas juoksemaan!
VastaaPoistaToivottavasti Lauran työrintamalle alkaisi kuulua pian parempaa ja saisit taudinkin karistettua.
Tsemppiä polven kanssa ja vähien lenkkirakojen kanssa. Pikku hiljaa taasen kohti uusia haasteita!!!
VastaaPoistaKiitos Cosmos! Jottei treenaaminen olisi liian helppoa, lääkäri vielä totesi mulla tänään influenssan. No, josko sitä keväämmällä pääsisi jo oikeasti juoksemaan, niin voisi harkita Vierumäen 24:sta.
PoistaToivotaan näin. Ja olisi mukava nähdä jälleen - nyt jo etukäteen toisemme tietäen.
Poista