Syksyllä kävin ravitsemusterapiassa, ja tällä viikolla oli vuorossa jalkaterapeutin vastaanotto. Idea käynnistä oli kytenyt mielessäni jo aiemminkin, mutta E24:n jälkeen päätin varata ajan. Keskustelin terapeutin kanssa puhelimessa maaliskuun alussa, ja hän suositteli jalkojen terveystarkastusta ja omahoidon neuvontaa. Sopiva aika löytyi vasta huhtikuulle, mutta se oli ihan hyvä. Olivatpahan pahimmat kisavammat ehtineet parantua.
Käynti keskittyi jalkojen perustarkastukseen ja käsittelyyn jollain hammaslääkärin poran näköisellä laitteella. Lisäksi terapeutti läträsi jalkoihini erilaisia rasvoja ja öljyjä. Hän myös löysi yhden syylän, jota käsitteli hapolla. Se saattaa parantua tai sitten ei.
Käynnin keskeisin asia oli omahoidon ohjaus. Hän kertoi kertoi minulle paljon kengistä ja sukista, jalkarasvoista, kynsien leikkaamisesta, kovettumista ja kaikenlaisesta muusta jalkoihin liittyvästä. Nyt tiedän esimerkiksi sen, ettei jalkoja saa raspata. Osaan myös jättää varpaanvälit rasvaamatta. Silmänympäryksistä tiesinkin, ettei niiden ohutta ihoa saa rasvata, mutta sama koskee siis varpaanvälejä. Lisämenoja aiheuttaa se, että sukkakorini sisältö menee uusiksi, koska puuvillasukat joutavat roskiin.
Ultrajuoksusta hän ei tiennyt mitään, mutta suhtautui siihen mielenkiinnolla. Pääasia hänen mielestään oli varmistaa jalkojen mahdollisimman hyvä vointi arjessa, jolloin ne kestävät paremmin erilaisia poikkeusolosuhteitakin. Ja tietysti kannattaa kuunnella konkareiden kokemuksia ja neuvoja, miten kisoista selviää parhaiten. Loppujen lopuksi asiat pitää kuitenkin oppia itse, kirjaimellisesti kantapään kautta. Suosittelen tuollaista käyntiä muillekin. Pari tuntia ja alle 50 euroa ei ole paha, jos sillä saa harrastusvälineet pysymään kunnossa.
Tällä viikolla sain 50 juoksukilometriä rikki, joten suunta on edelleen oikea. Kahden vk-lenkin lisäksi tein pitkiksenkin. Homma alkaa tuntua taas normaalilta eikä väsymys vaivaa enää. Pääsiäisviikolla voisinkin iskeä vähän reilummin kilometrejä tiskiin ja arvioida sitten tilannetta tarkemmin. Tavallisen salitreenin lisäksi kävin perjantaina toistamiseen Bodybalancessa, joka taitaa ihan oikeasti jäädä pysyvästi viikko-ohjelmaani.
Edellisellä viikolla kävin työterveyslääkärillä ja samalla hemoglobiinimittauksessa, joka näytti 128. Matalallahan se on, mutta pelkäsin vielä huonompaa. Sitä pitäisi nyt hinata ylös, kun samalla yritän saada painoa ja rasvaprosenttia alas. Lääkäri muuten ehdotti kolmannenkin terapiamuodon kokeilemista, jotta saisin käsitellä jännittämistäni ja sosiaalisten tilanteiden pelkoani. Se jääköön vielä harkittavaksi, vaikka kaksi edellistä terapiaa ovatkin antaneet paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti