Ultrahörhöt ja akkojen jumppa (vk 14/2014)

Tämän viikon aikana juoksua kertyi 46 km, joten vähitellen hinaan itseni taas elävien kirjoihin silläkin saralla. Maanantain ja tiistain lepopäivistä huolimatta treeniä tuli melkein 8 tuntia:

Laji	Etäisyys (km)	Aika	Ka-vauhti (min/km)	Ka-syke
Juoksu	45,99	4:15:23	5:33	139 (73%)
Muut	0	2:18:19	-	108 (57%)
Sisäpyöräily	0	1:20:56	-	142 (75%)
Yhteensä	45,99	7:54:38	5:33	130 (69%)

Tätä viikkoa leimasivat uudet tuttavuudet. Lauantaina olin Endurancen kevätleirillä Vierumäellä ja sunnuntaina kävin kokeilemassa Bodybalancea Lumossa. Liityin ultrajuoksuseura Enduranceen vasta E24-kisan jälkeen, vaikka aiemminkin se oli ollut mielessäni. Seuran kevätleiri järjestettiin Vierumäellä, jonne päätin lähteä mukaan pienen pähkäilyn jälkeen. Lauantaiaamun yhteislenkki oli mielenkiintoinen kokemus. Kokeneet juoksijat 24 tunnin juoksun SE-miehen johdolla hölköttelivät kevyesti pitkistään ja minä roikuin mukana aerobisen kynnykseni tuntumassa. Ei se oikeastaan pahalta tuntunut, mutta edellisen päivän kovan sisäpyöräilyn jälkeen tilanne oli vähän hankala. No, seuraavalla kerralla olen paremmassa kunnossa yhteislenkkiä varten.

Leirin anti oli kokonaisuudessaan hyvä. Aku Kopakkala piti mielenkiitoisen luennon, joka käsitteli mm. liikunnan terveysvaikutuksia, neurogeneesiä, ultrajuoksua ja skitsofreniaa. Osa noista liittyi enemmän toisiinsa, osa vähemmän. Sen jälkeen paikallinen pirteä liikunnanohjaaja veti meille venyttelyn. Pari hyvää liikettä sain taas työkalupakkiini, jota yritän käyttää ja päivittää aktiivisesti. Kun seurasin sivusilmällä muiden toimintaa, niin näytti siltä, että ultrajuoksijat ovat poikkeuksellisen kankeaa sakkia. Se tuskin yllättää ketään. Se ei myöskään yllätä, että kaikki paikalla olleet alan ihmiset vaikuttivat tosi mukavilta.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa ryhmäliikuntaa Bodybalancen muodossa. Sali täynnä hyväkuntoisen ja notkean näköisiä naisia sekä yksi kömpelö mies, siis minä. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja menin mukaan ohjelman vaihtumisen yhteydessä. Ohjaaja nimittäin neuvoi liikkeitä normaalia tarkemmin, ja toisaalta oli mahdollisuus, että joku muukin olisi vähän pihalla uusista liikesarjoista. Alusta asti kävi selväksi, että pelkoni oli ollut turha. Pysyin mukana ihan hyvin. Ja mikä tärkeintä, touhu oli jopa mukavaa. Alussa sain pintaan pienen hien ja keskivaiheilla tunsin tehon jaloissa ja keskivartalossa. Toisaalta homma sisälsi liikkuvuusharjoituksia ja venytyksiä, joten muonipuolista se oli. Jos sanon ihan suoraan, niin tuohan on aivan nerokasta treeniä juoksijalle! Aion ehdottomasti ottaa sen viikottaiseen ohjelmaani.