Maratonmörkö

Eilen vedin viimeisen vähän kovemman treenin ennen Forssan maratonia. Se saattoi olla vähän liiankin kova veto, sillä kymppi meni 49 minuuttiin keskisykkeellä 153. Samalla testasin kisajuomaa vähän kovemmassa vauhdissa, jotta imeytymisen kanssa olisi tällä kertaa turvallisempi olo. Otin reilun satsin juomaa ennen ja jälkeen lenkin, ja vatsahan imi kuin rantojen mies Lasolia.

Periaatteessa kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta silti jokin vaivaa. Maratonista on tullut minulle jonkinlainen mörkö. Oikea mörökölli. Odotan Forssan starttia kauhunsekaisin tuntein ja stressaan sitä koko ajan. Olen onnistunut kasaamaan harteilleni niin kovat tulospaineet, että kisaan lähtö ei enää tunnu hyvällä tavalla jännittävältä. Uusi Lahti -maraton meni pieleen, ja Rantamaraton oli ajallisesti pettymys, vaikka muuten opin siellä paljon maratonista ja omasta sinnikkyydestäni. Mutta ensimmäisen maratonini aika on edelleen ennätykseni, jonka parantamisesta on tullut ahdistava tavoite.

Onneksi huomenna alkavat jalkapallon EM-kisat jännittävine veikkauksineen, niin saa ajatuksia ehkä vähän muuallekin. Täytyy vielä yrittää keksiä muutakin kivaa tekemistä, vaikka kuoro, kvartetti ja laulutunnit ovat jääneet kesätauolle. Onneksi geokätköilykausi on parhaimmillaan. Ehkä pääsen tästä lamaannuksesta ja saan vielä hyvän fiiliksen ennen ensi viikon lauantaita. Sitä odotellessa.