Juoksufoorumilla on omat mystiset osionsa ultrajuoksuharjoittelulle -ja kilpailuille. Muistan joskus aiemminkin kuulleeni ultraajista ja olin pitänyt koko ajatusta ihan hulluna. No, sekös minulle sopii, ja löysinkin itseni lukemassa erinäisiä viestiketjuja ultrajuoksusta jo ennen ensimmäistä maratoniani. Kiinnostukseni aste oli kuitenkin lähinnä sellaista "sitten joskus kymmenen maratonin jälkeen aikaisintaan".
Kun olin taivaltanut Rantamaratonilla maaliin hämärän rajamailta ja onnistunut pitämään itseni liikkeellä huonoinakin hetkinä, ajatukseni ultran juoksemisesta nousi vakavasti mieleeni syksyllä 2011. Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa etsiä sopivaa kisaa! Aikaperustainen kilpailu tuntui hyvältä ajatukselta, sillä siinä kaikki tulisivat yhtä aikaa maaliin, eikä toimitsijoiden tarvitsisi odotella minun raahautumistani. Ensin mielessäni oli kuusi tuntia kestävä kilpailu, mutta hylkäsin ajatuksen nopeasti. Se olisi liian lähellä maratonin kestoa, ja itseni tuntien saattaisin aloittelijanakin asettaa tavoitteen suhteellisen helposti esim. 60 kilometriin. Lopulta kyse olisi kuitenkin samanlaisesta kelloa vastaan juoksemisesta kuin maratonillakin, mitä en todellakaan halunnut.
Oli etsittävä pitempää kisaa, ja kuin tilauksesta huomasin, että Joensuuhun suunniteltiin loppuvuodelle 2012 uutta kisaa. Lopulta kisan kestoksi varmistui 12 tuntia, ja olin heti innokkaana ilmoittautumassa. Kisa juostaan hallissa 325 metrin radalla, mikä helpottaa huoltoa ja pitää olosuhteet vakiona. Lisähaasteen kisaan tuo se, että se juostaan pääosin yöllä. Lähtö on iltakahdeksalta, ja juostu matka mitataan aamulla kahdeksalta. Voi kuulostaa täysin hölmöltä hommalta kiertää lyhyttä rataa läpi yön, mutta olen orientoitunut siihen jo niin hyvin, että muiden ihmettely tulee aina vähän yllätyksenä.
Vaikka noin pitkäkestoinen taivallus varmasti on suuri haaste jaloille ja koko elimistölle, odotan sen olevan ennen kaikkea päänsisäinen kamppailu. Yö ja lyhyt kierros tekevät varmasti höpöä ajatuksissa ja saavat mielen tekemään temppuja. Tuskin maltan odottaa!
Kevät on mennyt maratonille valmistautuessa, mutta olen yrittänyt pitää tätä pitkää koitosta jotenkin mukana tausta-ajatuksissani. Eniten se on näkynyt siinä, että olen juossut peruslenkkejä ja pitkiksiä aiempaa matalammilla sykkeillä, minkä luulisin olevan eduksi. Varsinaista treeniohjelmaa en ole vielä heinä-marraskuulle tehnyt, mutta määrää pitää ainakin lisätä aika paljon. Tarkempiin suunnitelmiin palaan sitten Forssan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti