24h vaiko vain 12h?

Vierumäen tapahtumaan on vain vähän yli kaksi kuukautta aikaa, ja minä pähkäilen vieläkin matkavalintaa. 24h on ollut kiikarissa nyt ainakin puoli vuotta, mutta siinä epäilyttää moni asia. Toisaalta voisi ajatella, että jos tässä vaiheessa ei tiedä lähtevänsä vuorokauden taipaleelle, ei sinne todellakaan kannata lähteä. Siksi 12 tunnin mahdollisuus on alkanut kiehtoa enemmän. Ja kyllä, otsikon sana "vain" lienee pääosin outoa huumoriani.

Ensimmäinen suuri mutta ovat treenimääräni. Talven ongelmien jälkeen ne eivät ole kokonaisuutena sellaisella tasolla, jolla haluaisin. Toki viime aikoina homma on edennyt, ja selvä nousujohteisuus näkyy käppyröissä. Seuraavista juoksumäärieni kehitystä esittävistä kuvioista kuitenkin paljastuu rumahko totuus.

Juoksukilometrit kuukausittain 2011-2013

Juoksutunnit kuukausittain 2011-2013

Vuoden 2011 alussa keksin haluavani juosta maratonin vielä alle kolmekymppisenä. Siksi pidän sitä tavoitteellisen treenaukseni alkuna. Siitä lähtien olen yrittänyt lisätä määrää maltillisesti, ja eteenpäin onkin menty, kuten entinen mursuviiksinen jalkapallovalmentaja tapaa sanoa. Viime vuonna löysin ultrajuoksun ja haluni pyrkiä ultrajuoksijaksi. Silloin ei ihan aina maltti pysynyt mukana, ja heinäkuun ennätyskilometritehtailu päättyi penikkavaivoihin. Sain kevennyksellä ja korvaavalla treenillä itseni kasaan, ja lokakuussa tehty määräharjoittelu mahdollisti ihan kohtuullisen debyytin Joensuussa. Sen jälkeen tapahtuikin paljon sellaista, mikä vaikuttaa tämän vuoden pääkisaani.

Joensuun jälkeen iski roima yleistulehdus, jota seurasivat jatkuvat flunssat ja ainakin yksi poskiontelotulehdus. Joulu-helmikuun juoksukilometrit ovatkin jo ihan naurettavalla tasolla. Tammikuussa sain hiihdeltyä ja lumikenkäiltyä jonkin verran, mutta helmikuun influenssa jälkitauteineen vei alamäen entistä jyrkemmäksi. Sieltä olen noussut vähitellen, mutta tämäkin tilitys kertonee sen, että henkisellä puolella epäonnistunut treenitalvi rassaa vieläkin. Siksi 24h voi olla liian iso pala. Siellä ei voi alkaa jossitella.

Toinen epäilyttävä seikka paljastui, kun kävin lomani aluksi fysioterapeutilla kartoituttamassa ruhoni. Mitään todella dramaattista ei paljastunut, mutta paljastuin pahemman luokan notkoseläksi. En siis osaa oikein hallita lantiotani, mikä suomalaisella miehellä ei sinänsä yllätä, mutta juoksussa se häiritsee paketin pitoa kasassa. Myös vartalon kiertoliikkuvuus oli aika surkealla tasolla. Pienempää ongelmaa oli oikean jalan ylipronaation kanssa. Pitää kyllä julkisesti kehua Fysakoksen palvelua, sillä tällaisen harrastelijankin tarpeet otettiin vakavasti ja yksilöllisesti huomioon.

Kolmas Vierumäen 24h:ssa epäilyttävä seikka on ajankohta. Syyskuun loppupuolen säät voivat tarjota hyvinkin eksoottisen kokemuksen. Iltakuudelta starttaava juoksu vaatii entistä kovempaa kuuppaa, jos vettä tulee reilusti yötä kohti mentäessä. Joensuun kisa oli hallissa, joten jo pelkkä siirtyminen ulkoilmaan tuo yhden uuden muuttujan. Siksi aamukuudelta starttaava 12h voisi olla minulle järkevämpi tässä vaiheessa. Tähän suuntaan sain Bodomillakin opastusta, mutta itsehän nämä asiat pitää ratkaista.

Katselen vielä tämän ja ensi viikon treenien sujumiset ennen lopullista päätöstä, mutta kyllähän tässä tietynlainen ajatus jo päässä muhii. Tiedän kyllä pystyväni taivaltamaan vuorokaudenkin läpi, mutta haluan vähentää kuolonmarssin mahdollisuuden minimiin. Näihin kuviin ja tunnelmiin.