Taulukosta huomaa helposti, että määrä on tullut matalilla sykkeillä ja suhteellisen hitailla vauhdeilla. Mielestäni on kuitenkin hienoa, että pystyn nykyään juoksemaan 6 minuutin kilometrivauhdilla keskisykkeen pysyessä alle 140 tai jopa alle 130. Ammattilaispiireissä sitä taidetaan kutsua peruskunnon nousemiseksi...
Torstain pitkis venyi peräti 30 kilsaan, koska oli hyvä fiilis ja lopussa pääsi juoksemaan sateessa. Pitkiksen vauhti oli sinällään kohdillaan, mutta kävelypätkät jätin tekemättä ennen viimeistä vitosta, koska en vain ollut ajatellut juosta noin pitkää lenkkiä. Jatkossa olisi kuitenkin tarkoitus kävellä pitkiksillä säännollisesti esim. 14/1-jaolla (14 minuuttia juoksua, minuutti kävelyä).
Jouduin vähän miettimään, miten merkitsen mäkisessä maastossa vedetyt treenit, joissa vauhti tai edes syke eivät pysy tasaisina. Nimesin ne sitten kevyiksi vauhtileikittelyiksi (VL-kevyt), sillä luonteeltaan ne ovat vauhtileikittelyjä, mutta eivät kuitenkaan sellaisia normaaleja, joissa lönköttelyn sekaan pistetään todella kovia pätkiä esim. puolimaratonin vauhdilla. Mäkisessä maastossa kyse on enemmän siitä, että välillä tekee mieli juosta joku tömpäre täysillä ylös ja välillä taas kävellä jokin kohta. Sunnuntain VL-kevyen tein lisäksi Vivoilla vähän normaalia haasteellisemmassa maastossa pitkin polkuja, mikä näkyy keskivauhdissakin selvästi.
Kaikki näyttää tässä vaiheessa hyvältä. Olo ei ole kovinkaan väsynyt, eikä jaloissa ole kipuja, mutta huomaa tässä jotain tehneensä. Training Stress Balance (TSB) on heittänyt vähän miinukselle, mutta uskallan kyllä vetää vielä yhden selvän määräviikon, jolla yritän puhkaista satasen rajan. Sitten voikin ottaa vähän kevyemmän viikon ja käydä Heinolan puolimaralla fiilistelemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti