Viikko 29/2012 – Satanen meni rikki

Jonkinlainen virstanpylväs tuli saavutettua, kun onnistuin juoksemaan viime viikolla hieman yli 100 km. Tarkalleen ottaen satanen tuli täyteen viidessä päivässä, sillä maanantai ja sunnuntai olivat lepopäiviä. Tästä voisi päätellä, että suurempaankin määrään on mahdollisuuksia, mikäli jakaa juoksut vaikka kolmen päivän putkiin, joiden välissä on lepopäivä. Mutta joka tapauksessa on kiva huomata, että tuollaisen viiden päivän rykäisynkin pystyn tekemään suhteellisen helposti.

Viikko ei lähtenyt käyntiin missään loistotunnelmissa, sillä tiistain pitkis jäi puolimaran mittaiseksi ja tuntui aika huonolta. Pistin sen kuitenkin edeltävän lepopäivän piikkiin. Olen nimittäin huomannut, että täyden levon jälkeen saattaa olla aika vaikeaa. Onneksi keskiviikon palauttelu olikin sitten tuntemuksien puolesta loistava, ja sain vedellä reilusti alle kuuden minuutin kilometrivauhtia tosi alhaisella sykkeellä.

Viikon avainpäivä oli perjantai, jolloin juoksin aamulla palauttelun ja illalla pitkiksen, joista kertyi yhteensä rapiat 36 km. Iltalenkin pituuden ajattelin säätää tuntemuksien mukaan, mutta vähintään 15 km oli mielessä. Juoksu kuitenkin maistui, joten painelin kerralla 25 km. Hieman jo kotona oli odoteltu, kun kuulemma kolmen tunnin lenkki ei ole hyvä idea, jos kertoo juoksevansa vain 15 km. Ehkä pitäisi ottaa puhelin mukaan jatkossa... Ideana tuollaisella pitemmällä iltalenkillä on päästä juoksemaan jo vähän väsyneillä jaloilla. Ja kyllähän jalat olivatkin hieman väsyneet, mutta muuten fiilis oli erinomainen. Nämä ovat jatkossa varmasti käytössä, mikäli en saa kahta peräkkäistä pitkispäivää aikaiseksi.

Kolmen määräviikon (80, 90 ja 100 km) jälkeen seuraakin sitten vähän kevyempi viikko, jolla maksimi on tuntemuksista riippuen noin 50 km. Toki siihen mahtuu Heinolan puolimara, jonka ajattelin juosta aika kevyesti. Toki olen huomannut, että pk-vauhdillakin pääsen jo aika kovaa, joten yli kahta tuntia tuskin tarvitsee matkalla viipyä.