Viikko 36/2012 – Maratonvauhtia metsästämässä

Tämä oli kolmanneksi viimeinen viikko ennen maratonia. Olen antanut itseni ymmärtää, että tällöin kuuluu vähentää määrää ja yrittää tehdä vähän vauhdikkaampia harjoituksia, joilla kisavauhtia kiusattaisiin esiin. No, noin minä olen yrittänyt aiemminkin tehdä ja tällä kertaa yritin vielä vähän huolellisemmin. Viidestä lenkistä kertyi yhteensä rapiat 49 km juoksua. Siis hetkinen! Sehän tarkoittaa keskimäärin alle kympin lenkkejä. Aikamoista herkistelyä kyllä jo tuollainen.

Kolme lenkkiä oli perinteistä nylkytystä, mutta kahdella muulla kokeilin jotain vähän uutta. Keskiviikkona yritin niin sanottua tempojuoksua, jossa vauhdin olisi koko ajan tarkoitus kiihtyä niin, että lopussa mentäisiin jo lähes täysillä. Aluksi homma tuntui hyvältä, mutta pian huomasin kiihdyttäneeni vauhtia liian nopeasti. Toisin sanoen olin jo ihan puhki ja jalat hapoilla, vaikka matkaa olisi vielä ollut jäljellä. Pelastin tilanteen parhaani mukaan ja palauttelin vähän jopa kävelemällä. Sitten tein uuden vedon niin kovaa kuin se loivaan ylämäkeen siinä vaiheessa enää lähti. Temposta muodostui siis jonkinlainen pitkä anaerobinen intervalliharjoitus. Ehkä se ajoi saman asian tällä kertaa.

Sunnuntaina en tehnytkään pitkistä vaan 15 kilsan maratonvauhtisen lenkin. Jälleen maratonvauhti on vähän väärä termi, sillä ihan 5 min/km-vauhdilla en pystyne täyttä matkaa vielä taivaltamaan. Sykettä pidin maratonlukemissa, mikä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Sen sijaan lopun ylämäkipätkä kotiin tuntui varsin pahalta, sillä en halunnut tinkiä vauhdista siinäkään. Tulipa keuhkoja tuuletettua kunnolla vielä toiste samalla viikolla keskiviikon hurjastelun jälkeen.