Viikko 37/2012 – Keventelyä ja puolimaraton

Äkkiseltään voi tuntua oudolta, että maratonia edeltävällä viikolla sekä keventelee että juoksee puolimaratonin. Tällainen minun strategiani kuitenkin oli tällä kertaa. Olin luvannut jo keväällä juosta Kaisaniemen juoksussa puolimaratonin kaverini seurana ja jäniksenä, mikä tarkoitti sitä, että siitä tuli viimeinen pitkis vain kuusi päivää ennen maratonia. Loin tämän pohjalta koko valmistautumis- ja keventelykuvioni, jossa halusin tällä kertaa pudottaa määrää suhteessa enemmän kuin aiemmin. Minulla nimittäin on sellainen tuntuma, että aiemmin kuntopiikki ei ole ihan vielä ehtinyt tulla pintaan maratoniin mennessä. Nyt kun olen kaiken lisäksi juossut enemmän kuin ennen, aiempien keventelyviikkojen määrät riittävät tuohon suhteellisesti suurempaan pudotukseen. Tältä pohjalta syntyi tällainen toiseksi viimeinen treeniviikko ennen Kullervoa:

Puolimaraton jätti loppuviikolle "vapaaksi" sen verran vähän kilometrejä, että päätin käyttää ne pariin kovavauhtiseen treeniin, joilla vielä haarukoin mahdollista maratonvauhtia. Niistä molemmista jäi hyvä tunne. Jälkimmäiseen osui vielä harvinainen flow-fiilis, jonka ansiosta onnistuin laputtamaan alle 5 min/km-vauhtia sykkeen pysyessä pk-alueella. Tuohon sisältyi kaiken lisäksi verryttelykilometri ja useita ylämäkiä, joissa syke toki vähän kohosi. Tuo lenkki antoi uskoa, että olen harjoitellut oikein.

Sunnuntain puolimaraton juostiin hienossa säässä, vaikka tuuli olikin paikoittain varsin kova. Alkumatkan yritin vauhdittaa Outia kahden tunnin alitukseen, mutta siitä jouduimme luopumaan viimeistään kympin jälkeen. Raskaahko reitti vaati veronsa, ja Outi joutui ottamaan kävelypätkiä mukaan viimeisellä vitosella. Samalla hän käski minun mennä loppumatkan omaa vauhtiani. Niin rohkea en ole, että alkaisin uhmata pohjalaisnaisen komentoja, joten painelin lopun sykkeet tapissa sellaista 5 min/km-vauhtia. Tuo vauhti todisti, ettei minullakaan ollut ihan paras päivä, sillä kovempaa olisi pitänyt kulkea. Mutta kaiken kaikkiaan sain kisalta sen mitä hainkin. Outi pääsi aivan ennätyksensä tuntumaan ja minä tein viimeisin pitkiksen kovalla lopulla. Ja tapahtuman paita on varsin hieno!